• Home
  • Travel
  • Life Style
    • Category
    • Category
    • Category
  • About
  • Contact
  • Download

Hidastellen

Olen aina ollut vaatimaton meikkaaja. Toki on ollut kausia, jolloin on tullut meikattua vähän enemmänkin, mutta pääsääntöisesti meikkaaminen on tarkoittanut ripsivärin lisäksi peitevoidetta silmänalusiin, kera satunnaisen poskipunan ja puuterin. Raskausaikana vähensin meikkaamista entisestään, kuten ylipäätään kaikenlaista kosmetiikkaa, ja viimeistään lapsen syntymän jälkeen meikkaamiseni loppui melkeinpä kokonaan. Nykyään laitan meikkiä hyvin harvoin, ja se todella rajoittuu pelkkään silmänalusten vienoon peittämiseen sekä ripsiväriin. En pidä sitä mitenkään ihmeellisenä asiana, jos lähden kaupungille, ja olen unohtanut laittaa ripsiväriä.



Tästä syystä olenkin viime aikoina ollut hieman hämilläni kaikenlaisista meikittömyys-haasteista sun muista. Meikittömyyden korostaminen tuntuu hassulta. Eikö meikittömyys ole luonnollinen tila? Miksi siitä pitää tehdä niin suuri numero?

En nyt missään nimessä tarkoita sitä, ettei saisi meikata. En oikeastaan puhu meikistä ja meikkaamisesta nyt laisinkaan. ...vaan siitä, että ilman meikkiä olemisesta ei mielestäni tarvitse tehdä mitään urotekoa tai rinnastaa sitä maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Ei meikittömyyteen pitäisi tarvita ohjeita ja neuvoja (tällaisiakin olen netistä bongannut), vaan sen pitäisi olla täysin normaali tila. Meikkaamista varten niitä ohjeita kaivataan, ja hieno ja taiten tehty meikki on mielestäni isompi saavutus kuin puhtaat kasvot.

Meikillä on todellakin paikkansa tässä naisten maailmassa, mutta ihan yhtä lailla on meikittömyydelläkin. Meikittömyyden korostaminen pitäisi unohtaa, koska eihän siinä ole mitään ihmeellistä. ..tai onhan siinä, niin kauan kuin me naiset uskottelemme toisillemme niin. Niin kauan kun me tarvitsemme haasteita ja ohjeita meikittömyyteen, on jokin mielestäni pielessä.


lokakuuta 27, 2015 16 comentários
Selailin eilen illalla hieman vanhaa blogiani ja sieltä tuli vastaan tämä postaus. Halusin sen jakaa nyt myös täällä, koska aihe on hyvinkin ajankohtainen. Jos mietit vielä joululahjojen hankintaa, niin tässä ainakin yksi hyvä tee se itse -lahjavinkki! ...mikäli puikot pysyvät käsissä, ja Totoro miellyttää. Omasta puolestani voin sanoa, että nämä asusteet ovat käytössä edelleen, ja yhdet rakkaimmista käsitöistäni.

15. helmikuuta 2013

Päivä alkoi siitä mihin eilinen päättyi, eli kutomiseen. Aloitin vihdoin pitkän, piiitkän, harkinnan jälkeen Totoro-lapasten teon (en ole juurikaan pyhittänyt kutomishetkiäni kirjoneuleelle aiemmin). Ja eihän Totoro-lapasia voi kutoa ilman Totoro-leffaa. ;)


Eikä yhtä Studio Ghiblin leffaa ilman toista, ja kolmatta... 

Tilanne kolmen leffan ja koiran kanssa tehdyn virkistävän lenkin jälkeen näytti tältä:



Lopulta ilta palkitsi.

Kaksi isoa ja neljä pientä Totoroa seikkailivat käsissäni.

Ja laulelivat sateessa Karhun kanssa sateenvarjojen alla seisten.


Näitä voisi tehdä vaikka minkä värisinä! Ihanat! Rakastan ja vaalin näitä nyt jo suurena aarteenani! Valloittava kirjoneule. :)


Jos olette käsityöihmisiä, ja Totorokin miellyttää, niin ilmainen ohje lapasiin löytyy Ravelrystä.

lokakuuta 26, 2015 12 comentários
Tänä syksynä erityisen paljon on mietityttänyt kantaminen ja nimenomaan siihen liittyvä pukeutuminen. Aiemminhan jo kerroin, että jalkineiksi meillä valikoituivat Stonzit, jotka saimme Ipanaiselta. (Stonzit ovat muuten olleet meillä käytössä nyt jo reilun kuukauden, eikä niiden saapumisen jälkeen olekaan muita jalkineita kaivattu!) Jalkineet eivät kuitenkaan koko vartalon lämpimänä pitämiseen riitä. Enkä ole itse kovin innostunut pukemaan lapsen päälle ulkohaalaria, kun kannan häntä liinassa. Oma aukinainen takki myös jättää kannettavan selän melko paljaaksi ainakin talven pakkasilla.

Sain nyt sopivasti Ipanaiselta testiin muutaman erilaisen kantotakin ja pari kantosuojaa. Erojahan noissa on mielestäni paljonkin, joten oli kiva päästä kokeilemaan ihan kunnolla, mikä olisi toimivin ratkaisu meille. Löytyisiköhän näistä teille lukijoillekin sopiva kantovaatetus?


Kantotakit


Kantotakithan toimivat kuten normaalit takit, mutta mukautuvat paremmin kantamiseen. Nyt testaamissani takeissa oli kaikissa vetoketju selässä, ja tietenkin edessä. Näin kantotakkiin kuuluvan paneelin sai laitettua joko etu- tai selkäpuolelle, kantotavasta riippuen. Kantotakki puetaan siis päälle kuten tavallinen takki, ja kannettava jää takin sisään.

Mam All weather -kantotakki

Mamin All weather -kantotakki on tuulen- ja vedenpitävä. Oikein sopiva ulkoiluun, mutta ulkonäöltään käyttökelpoinen kyllä muutenkin. Tätä takkia voi käyttää myös jo raskausaikana. Malliltaan tämä takki on A-linjainen, mutta helman kiristysnyörin avulla sen saa mukavasti hieman pussimaisemmaksi ja samalla myös suojaammaksi. Takin mukana tulee myös kannettavalle suloinen päähine suojamaan kasvoja ja niskaa.




Mamin All weather -kantotakista jäi itselleni hyvä fiilis. Tämä tuntui sellaiselta hyvin varmalta valinnalta niin keliin kuin keliin. Kylmimmät pakkaset toki jäisivät ainakin itselläni tämän kanssa väliin. Erityisen hyvältä tämä takki tuntui juuri tällaisiin syysilmoihin. Tuulen- ja vedenpitävyys on ihan ehdoton vaatimus syystakilta. Ulkonäöltä takki näytti mielestäni tosi hyvältä! Pukiessa päälle tuli aluksi lievästi tuulitakkifiilikset, mutta kun sain takin kiinni, yllätyin siitä, miten kivalta se sitten loppujen lopuksi näytti.  Ennen kaikkea se tuntui hyvältä ja miellyttävältä päällä. Tätä voisin kuvitella käyttäväni kyllä niin lenkillä kuin ihan kaupungillakin.


Liliputi Mama Coat -kantotakki


Liliputin Mama Coat on säänpitävä ja kestävänoloinen takki. Lämmin materiaali sekä monipuoliset säätöominaisuudet vakuuttivat. Kantomahdollisuus takkia käyttäessä on niin selässä kuin etupuolellakin. Malliltaan takki on myös mukavan istuva ja näyttää ryhdikkäältä päällä. Takista saa erikseen ostettavan raskauspaneelin avulla erittäin pitkäkäyttöisen takin jo odotusaikaan. Mama Coatin suunnittelussa on otettu huomioon myös pukemismukavuus. Kainaloiden alla olevien vetoketjujen avulla saa selkäkannossa olevan lapsen kanssa takin helpommin puettua ja riisuttua.



Liliputin Mama Coat tuntui näistä takeista kaikista teknisimmältä, hyvässä mielessä.  Ensimmäinen mielikuva takista oli ulkoilutakki, mutta tovin takkiin tutustuttuani totesin sen olevan istuvuutensa ansiosta myös varsin hyvin kaupunkikäyttöön sopiva. Takissa oli monta hyvää ominaisuutta (kuten vaikkapa hihansuiden peukaloreiät) ja se vaikutti melko varmalta valinnalta. Mama Coatista löytyy myös monta eri väriä, neutraalimpaa ja räväkämpää! Takin malli oli itselleni kaikista tutuin, sillä kaikki syystakkini ovat polvipituisia ja hyvin samantyyppisiä, mitä tämä. Ehkä siitä syystä se tuntuikin kotoisalta.


Junah duffeli -kantotakki


Junahin duffeli on 100% villaa, ulkonäöltään näistä kolmesta ehkä parhaiten kaupunkikäyttöön soveltuva. Kantomahdollisuudet ovat takin kanssa niin etu- kuin selkäpuolella. Raskauspaneelin kanssa tämäkin kantotakki soveltuu hyvin myös odotusajan takiksi. Junahin kantotakki on lämmin ja pehmeän tuntuinen päällä. Lämpimän ja hengittävän villan myötä takki soveltuu niin kevät-, syys- kuin talvikäyttöön.



Junah tuntui todella ihanalta! Ja itse tykästyin juurikin sen ulkonäköön. Lapsikin tuntui viihtyvän tämän takin uumenissa parhaiten. Sadekeleihin tätä en ensimmäisenä valitsisi, mutta varsinkin talven lumituiskuihin kelpuuttaisin mieluusti! Junah oli helppo ja nopea pukea. Se oli malliltaan ja ominaisuuksiltaan mielestäni melko simppeli, mutta samalla tästä syystä todella vaivaton pukea päälle.


Kantosuojat


Kantosuojat on tarkoitettu käytettäviksi oman takin kanssa. Kantosuojia on useita erilaisia, kuten esimerkiksi kantopaneeli, joka kiinnitetään oman takin vetoketjuihin tai kannettavan ja liinan päälle solmittava suoja, jonka kanssa oman takin voi jättää auki. Kantosuojat ovat myös takkeja edullisempi vaihtoehto.


ByKay -kantosuoja


ByKayn kantosuoja käy minkä tahansa kantovälineen kanssa. Se solmitaan kantajan ympärille suojassa olevien narujen avulla. Tätä kantosuojaa saa kahdessa eri värissä, tummemmassa ja vaaleammassa denimissä. Tämän lisäksi suoja on käännettävä ja toisella puolella on ihanaa harmaata trikoota, tähtiprintillä höystettynä. ByKay on myös monikäyttöinen, sillä kantamisen lisäksi sitä voi käyttää suojana niin rattaissa kuin kaukalossakin. Voisinpa itse tarvittaessa laittaa tämän myös turvaistuimessa istuvan vuosikkaan päälle lisälämmikkeeksi.



Testikokemukseni tästä oli todella positiivinen. ByKay tuntui omaan käyttöön hyvin sopivalta.  Suojan pukeminen oli helppoa ja se peitti lapsen mukavasti. Lapsen niskaan tulevaa osaa sai kiristettyä ja se suojasi hyvin. Etuna kantosuojassa on se, että se sopii kaikkien takkien kanssa. Suoja asetellaan lapsen ympärille ja oma takki jätetään auki. Mulla itsellä on talveksi pari villakangastakkia, joissa on napit, joten näiden käytön kannalta kantosuoja olisi hyvä ratkaisu.



Jos unohdetaan hetkeksi tuo kantaminen, niin on pakko myös kehua tuota kantosuojan lisäominaisuutta. Meillä on rattaisiin erikseen oma lämpöpussi, mutta joissain tilanteissa se on liian kuuma lapsen selän puolelta, kun taas etupuolelle ylimääräinen peittokerros ei olisi pahitteeksi. ByKay olisi näihin tilanteisiin varsin hyvä ratkaisu!


Kumja -kantopaneeli


Kumjan kantopaneelin avulla oman takin saa muutettua kantotakiksi. Kumjassa on se etu muihin kantosuojiin verrattuna, että sitä voi käyttää jo raskausaikana, kun paneelin yläosan kiristää, ja alaosa tuo takkiin lisää leveyttä. Näin oma takki muuntuu raskausaikaan sopivaksi. Paneelia on kahta eri malllia; talvikeleille topattu ja välikauteen kevyempi malli. Kumjaa hankittaessa, tulee tarpeeseen myös vetoketjuadapteri. Oikea adapteri tulee valita oman takin vetoketjun perusteella.



Kumjasta luin itse jo joskus raskausaikana. Se olikin oikeastaan ainut kantosuoja, jonka ennestään tiesin. Nyt testin perusteella Kumja vaikutti melko näppärältä. Se oli helppo laittaa vetoketjujen avulla takkiin valmiiksi kiinni, ja varsinainen takin pukeminen olikin suht vaivatonta. Omassa mustassa talvitakissani se lisäksi oli täysin huomiota herättämätön, ja näytti siltä kuin kuuluisi takkiin. Ja Kumja myös tuntui hyvin mukavalta päällä. Meillä myös mies kantaa, joten Kumja olisi aika unisex-valinta, ja adaptereiden avulla paneelin saisi helposti meidän molempien takkeihin kiinni.


Kantotakeissa siis hyvää oli niiden monipuolisuus, ja mahdollisuus kantaa niin edessä kuin selässä. Kaikki testissä olleet takit muuntuvat myös tarvittaessa raskausajan takiksi, ja ovat näin käytöltään pitkäikäisiä. Jokaista takkia voi myös käyttää tavallisena takkina, kun irrottaa tuon takkiin kuuluvan kantopaneelin.

Kantosuojissa hyvää taasen on se, että ne sopivat jo olemassaolevien takkien kanssa. Suojat ovat siis takkeja edullisempi vaihtoehto. Kantosuoja on hyvä silloin, kun lasta kannetaan etupuolella. Erillisen kantosuojan kanssa pukemista on tietenkin hieman enemmän, mitä esimerkiksi takin, tai omaan takkiin kiinnitettävän kantopaneelin kanssa. Erillinen suoja kuitenkin antaa taasen enemmän pelivaraa juuri siihen oman takin valintaan.

Ipanaisen verkkokaupasta voit tutustua erilaisiin kantovaatevaihtoehtoihin, ja valita sen sinulle parhaiten sopivan. Ipanaisen sivuilta löytyy myös paljon lisätietoa jo postauksessa esitellyistä tuotteista, sekä lukuisia muita kantovaatevaihtoehtoja!

Yhteistyössä Ipanaisen kanssa.
lokakuuta 25, 2015 8 comentários
Turku on täynnä toinen toistaan parempia ravintoloita. Me olemme ravintolavalinnoissamme monesti melko urautuneitakin, ja luotamme usein niihin jo aiemmin hyväksi todettuihin vaihtoehtoihin. Nyt haluaisin esitellä teille meidän luottovalinnan, RantaKertun.



RantaKerttu sijaitsee Turussa, Aurajoen rannassa, aivan Förin lähellä. Siellä on tullut käytyä niin illastamassa kuin lounastamassakin. RantaKerttu on paitsi tunnelmaltaan, myös menultaan, rento. Nykyään tämä ravintola on suosikkimme siitä syystä, että se on lapsen kanssa helppo valinta. Väljä tila, riittävä määrä syöttötuoleja, leikkialue, hoitotaso wc:ssä sekä mikro lastenruoan lämmittämistä varten ovat mielestäni lapsiperheen ravintolaluksusta.

Me kävimme RantaKertussa viime lauantaina hampparibuffetissa, ensimmäistä kertaa. Ja on ehdottoman pakko kehua, että olipa hyvä! Täytyy mennä toistekin. Mikään ei pitkään aikaan ole ollut niin hyvä kuin tuo buffet. Hampurilainen, täysin vapaavalintaisilla täytteillä, itse koottuna. Öh, hipoo täydellisyyttä?  Kutsuisin tätä vähän laadukkaammaksi viikonlopun mätöksi. Eli siis, lähestulkoon terveelliseksi! Vaikka sehän on ihan itsestä kiinni, mitä täytteitä hampurilaiseensa ottaa. Minä, entinen kasvissyöjä, en tänäkään vuonna vietä lihatonta lokakuuta ja se näkyy kuvistakin.







Ravintolareissut ovat lapsen syntymän jälkeen olleet enemmän sitä, että missiona on vain saada nopeasti vatsa täyteen ja päästä ulos ovesta (sitä se oli tälläkin kertaa). Ennenhän oli kiva oikein ajatuksen kanssa mennä istuskelemaan ja siinä ohessa syömään hyvää ruokaa. No, elämä on nyt hieman muuttunut, mutta ruoka on silti yhtä hyvää aina, söi sitä sitten kiireessä tai jokaisesta makupalasta hitaasti nauttien!

lokakuuta 20, 2015 4 comentários
Eilisilta sujuikin hieman tavallisesta poikkeavissa merkeissä. Kaarinassa sijaitsevassa Tuorlan observatoriossa ja planetaariossa oli avoimien ovien ilta. Me, kuten ilmeisen moni muukin, kävimmekin kiinnostuneina paikan päällä. Kesän ajan oli useamman kerran mietteissä käydä tuolla planetaariossa, mutta jotenkin se aina vain jäi välistä. Hyvä, että nyt tuli mentyä. Oli varsin tunnelmallinen paikka, ilta-auringon laskiessa horisontin taakse, hehkuen punaista valoa.














Ihmismäärä oli melkoisen suuri, ja kulkureitit paikka paikoin ahtaat. Kantoliinan kanssa onneksi sujui varsin näppärästi liikkuminen lukuisissa portaissa ja ahtaahkoissa käytävissä. Tunnelma tosiaan oli jollain kummallisella tavalla mystinen ja vangitseva. Rauhoittava.

Planetaario on yleisölle avoin. Siellä järjestetään näytöksiä ja observatorio-kierroksia säännöllisesti. Aikataulut, aukioloajat ja lippujen hinnat löytyvät planetaarion omilta nettisivuilta. Avointen ovien päiviäkin nettisivujen mukaan järjestetään säännöllisin väliajoin.

lokakuuta 17, 2015 2 comentários
Juustokakun tekeminen tuntuu usein isolta työltä, myönnettäköön: pitkälti liivatteen takia. Siksi halusinkin jättää sen kokonaan pois. Tämä, jos mikä on siis helppo juustokakku, eli juustokakku ilman liivatetta! Ainesosat ovat melko simppelit ja itse tekeminen samoin.

Rakastan hyydytettyjä juustokakkuja, mutta vihaan niiden tekemistä. Tämän takia syönkin juustokakkuni useimmiten kahviloissa. Se tulee pitkällä ajalla kuitenkin melko kalliiksi, joten kovin usein ei raaski viiden-kuuden euron kakkupalaa käydä nauttimassa. ...vaikka toden totta joka ikinen kahvilassa nauttimani juustokakkupala on aina ollut hintansa väärti! Tarkan markan pirkko kun yritän monesti olla, niin tottakai näen tässä heti säästökohteen.

En vain todellakaan pidä juustokakkujen tekemistä millään muotoa nopeana ja helppona. Mitä vähemmän ainesosia, mitä yksinkertaisemmat työvaiheet ja mitä nopeampi valmistusaika, sitä enemmän olen innostunut. Ja nyt löysin jotain, josta en edes aiemmin tiennyt. Juustokakku, joka hyydytetään pakastimessa, ilman liivatetta!


Tein tämän kakun U:n synttäreihin, suurien ennakkoepäilysten saattelemana. Mietin, miten kakku pysyy kasassa, ja sulaako se kuten jäätelö. Pakastimessa yön yli ollut juustokakku oli kuitenkin oikein onnistunut ja piti muotonsa hyvin, vaikka ehtikin sulaa useamman tunnin jääkaapissa ennen loppuillan viimeisiä iltapalarääppiäishetkiä. Koostumus kakulla oli myös mielestäni yhtä hyvä, mitä "aidolla" juustokakulla. Luonnollisesti maku oli niin hyvä, että haluan jakaa ohjeen teillekin. Itse löysin tämän ohjeen Pintariipaisuja-blogista, ja muokkasin sitä lähinnä keksien osalta.


Minttusuklainen juustokakku

Pohja
350g Mintunmakuisia suklaatäytekeksejä (esim. Rainbow, Domino)
50g sulaa voita

Täyte
2dl kermaa
2dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (esim. Valio Vaahtoutuva Vaniljakastike)
200g suklaata (esim. Marabou Maitosuklaa)
200g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)

Murskaa keksit muruiksi. Ota erilleen talteen n. 1dl muruja (nämä käytetään kakun koristeluun). Sekoita loppuihin muruihin sulatettu voi. Sekoita hyvin. Painele kakkupohja leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (leivinpaperi siis vain vuoan pohjalle, ei reunoihin). Pohja on valmis. Sen jälkeen tehdään täyte.

Vaahdota kerma ja vaniljavaahto ja sekoita ne keskenään. Sulata suklaa ja anna jäähtyä hetken. Sekoita suklaa vaahtoseokseen. Lisää seokseen tuorejuusto ja vispaa hyvin sekaisin. Kaada seos keksipohjan päälle ja ripottele kakun päälle vielä loput keksimurut.  Laita kakku yöksi pakastimeen. Ota sulamaan huoneenlämpöön reilu tunti ennen tarjoilua.




Omani ei ehkä koristelun osalta ole se kaikkein näyttävin ja kaunein, mutta voinpa kertoa, että maku korvasi moninkertaisesti sen, mitä ulkonäössä hävittiin. Tässä nyt joka tapauksessa äärimmäisen helppo ja yksinkertainen juustokakkuohje. Ilman liivatetta! Vai mitä sanotte? Voisiko tämä olla ennemmin työläs vai helppo juustokakku? Ainesosiakin voi muutella kätevästi oman maun mukaan. Kokeilkaapa, ja ihastukaa!


lokakuuta 04, 2015 12 comentários
Lapsiluku. Sitä olemme paljon miettineet, niin raskausaikana kuin nyt vauvavuotenakin. Tai, korjaan. Minä olen miettinyt. Mikä on meidän lukumme? Itsellänihän mielipide on tähän asiaan ollut hyvin selvä jo pitkään. Mies ei varsinaisesti osaa päättää. Minun lapsilukuni on kaksi. Mies opettelee vasta tähän yhteen.


Raskaanaollessani olin hyvin vakuuttunut siitä, että lapsia "pitäisi" olla kaksi, ja mielellään pienellä (noin 1,5 vuoden) ikäerolla. Kuulin tästä paljon mielipiteitä, niin puolesta kuin vastaan, mutta kaikessahan on aina se kaksi puolta. U syntyi, ja synnytys oli kamala. Synnytyksen jälkeen vannoin, ettei enää ikinä. Päivä päivältä olo kuitenkin helpottui, ja aloin taas lämmetä ajatukselle toisesta lapsesta. Mies ei halunnut miettiä asiaa. Hän halusi (järkevästi) totutella ensin ajatukseen yhdestä lapsesta. Elämänmuutos oli valtava, ja itsellänikin oli vaikeuksia ymmärtää, että olen nyt äiti.


U kasvoi kuukausi kuukaudelta. Samaan aikaan minun omat ajatukseni toisesta vauvasta alkoivat hiipiä unohduksiin. Huumaannuin lapsen kasvun seuraamisesta niin paljon, että halusin antaa hänelle jakamattoman vanhemman roolini. Halusin, että voin olla läsnä, myös henkisesti. Raskautuminen ei olisi enää sopinut siihen kuvioon. Puhuimme toki säännöllisin väliajoin mahdollisesta toisesta lapsesta. En ollut enää niin ehdoton, mitä aiemmin. Mies totutteli edelleen yhteen.


Nyt kun U on yhden vuoden, voin todeta, että en ole raskaana. Voin myös sanoa, että nyt tuntuu siltä, etten ihan hetkeen haluakaan olla. Lapsen muuttuessa omatoimisemmaksi, kaikki tuntuu taas yhtäkkiä niin kovin helpolta, että raskaaksi tuleminen ja pienen vauvan syntyminen ei ehkä sopisi kuvioon. Ehkä. En tiedä.

Tällä hetkellä olen itse enemmän kuin tyytyväinen tämänhetkiseen lapsilukuumme, kuten on mieskin. Monissa tilanteissa mietimme, miten paljon helpompaa "tämäkin asia on vain yhden lapsen kanssa". Tietenkin yhden kanssa on helpompaa kuin useamman. Ja tällä hetkellä nautimme tästä helppoudesta. En tiedä, mitä ajattelemme esimerkiksi puolen vuoden päästä. (Ja olenhan minä nainen, joten en tiedä, mitä itse ajattelen parin kuukauden, tai edes kahden tunnin, päästä.) Tiedän, että todennäköisesti haluan jossain vaiheessa toisen lapsen. Toivon, että mieskin haluaa. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tämä asia ole ajankohtainen vielä ainakaan vuoteen. ...mutta, elämäähän on mahdoton suunnitella etukäteen, ja asioiden pitää vaan antaa mennä omalla painollaan, niinkuin nyt on tehty.

Mikä on teidän lapsilukunne?


PS. Blogin Facebook-sivulla arvotaan nyt Viaplayn katselukoodeja!




lokakuuta 01, 2015 11 comentários
Kuukautiskivut loppuvat raskauden ja synnytyksen jälkeen. Niin. Näin on väitetty ja tiettävästi vakaasti uskottu. (Tiedänpä eräälle tuttavalleni gynekologin suositelleen raskaaksi hankkiutumistakin, kun ei tuttava pillereillä halunnut kuukautiskipujaan lievittää.) Onko tämä myytti sitten totta?


No, varmasti joillain kivut vähenevät huomattavasti. Toisilla poistuvat jopa kokonaan. Sitten on meitä. Meitä, joiden kipuja ei edes raskaus ja synnytys pystynyt selättämään. Meitä, jotka edelleen kuukausittain saamme virua sohvan tai sängyn pohjalla ja kokea ne synnytyksen flashbackit. Ainakin itselläni nuo kivut ovat nimenomaan hyvin samankaltaisia ja yhtä voimakkaita, mitä synnytyksen avautumisvaiheen supistukset. Omalla kohdallani tämä myytti siis on täysi susi! Kivut eivät ole yhtään sen lievemmät tai siedettävämmät, mitä ennen raskautta ja synnytystä. Joskin nyt (vasta) olen löytänyt niihin onneksi tehokkaan avun. Kauratyyny nimittäin lievittää mukavasti pahimman terän noista säryistä pois.

Kuukautiskivut ovat jossain määrin myös aika tabu. Itsehän olen ollut aina hyvin avoin kyseisestä asiasta. En ole nähnyt mitään syytä salata tai piilotella sitä faktaa, että kärsin, säännöllisesti, koska olen nainen. Ja tiedän, että meitä tiettyihin aikoihin kuukaudesta kituvia naisyksilöitä on valitettavan paljon. Hauska ero tässä on nimenomaan miesten ja naisten suhtautumisessa. Kun olen esimerkiksi joutunut olemaan töistä pois voimakkaiden kipujen takia, ja soittanut esimiehelleni joka on ollut nainen, kertonut että kärsin niin pahoista kuukautiskivuista etten valitettavasti pysty olemaan töissä kyseisenä päivänä, vastaus puhelimessa on ollut luokkaa: "Voi eeei. Koita nyt levätä, ja tsemppiä. On kyllä niin kurjaa! Toivottavasti voit jo huomenna paremmin." ...kun taas esimiehen ollessa mies: "Jaa, juu, joo selvä. Ilmoitan tuonne palkkahallintoon. Moro." (...ja tämä nimenomaan äänensävyllä "voidaanko nyt lopettaa tämä puhelu nopeasti, olisit nyt vain ennemmin sanonut, että sulla on kuumetta, kiusallista".). Tässä asiassa miehet ovat mun mielestä ihanan sympaattisia. He ovat kainoja. Käsittääkseni mun lukijakunnassa ei ole kovin montaa miestä, joten nyt ei tämän postauksen takia tarvitse kovin monen sitten kainostella sentään.

Palataan siis niihin kipuihin. Olenpa tuttujen äitien kanssa jutellessa kuullut nimittäin myös juttuja siitä, että ne jotka eivät ole aiemmin kärsineet kuukautiskivuista laisinkaan, ovatkin nyt synnytyksen jälkeen saaneet kuukautisiin ikävän piinan yllättäen ilmestyneistä kivuista. Ihmiskroppa on siis varsin kummallinen asia. Ja raskaus muuttaa meidän naisten kehoa monilta osin.

Voisinpa minä(kin) myöntää olevani lievästi katkera niinä kertoina, kun sohvatyynyä halailen ja mietin, josko miten päin sitä olisi. Ja kiittelen siitä sattumasta (?), että en vielä kertaakaan noina hetkinä ole joutunut olemaan kaksin lapsen kanssa. Sekin hetki varmasti vielä tulee. Sen verran itsepäinen ja masokisti olen, että vaikka tietäisin löytäväni tähän avun pillereistä, en niitä halua jälleen säännöllisesti alkaa syödä. ...joten kaipa tästä saa sitten itseään vain syyttää. Onneksi omalla kohdallani kivut kestävät pahimmillaan vain vuorokauden, toisinaan vaan muutamia tunteja.

Kärsitkö Sinä kuukautiskivuista? Muuttuivatko ne raskauden ja synnytyksen jälkeen?
syyskuuta 15, 2015 7 comentários
Yhteistyössä Ipanaisen kanssa.


Syksy tuli ja samalla lapsen vaatettaminen muuttui astetta haasteellisemmaksi. Vajaan vuoden ikäinen tarvitsee myös ihan haalarin ja villasukkien lisäksi jalkineitakin. Tätä aihettahan sivusin jo aiemminkin, kun kyselin neuvojanne. Ihan tuollaisen tavallisen ulkona kävelyn ja konttaamisen lisäksi lapsi kulkee paljon rattaissa ja neliöliinassa. Niinpä jalkineiden tulisi toimia myös näissä tarkoituksissa hyvin. Kantamisessa varsinkin tavalliset kengät ovat hivenen epäkäytännölliset. Usein pitäisi jalassa myös olla jalkineet, jotka sopivat niin kantamiseen kuin ihan leikkipuistohommiinkin. Ipanaiselta löytyi tähän aivan mainio ratkaisu! Stonzit.


Mitkä ne Stonzit sitten oikein ovat? Ne ovat pehmeäpohjaiset tossut, jotka mukautuvat lapsen jalkaan, ja pysyvät kahden kiristysnarun ansiosta erittäin hyvin jalassa. Toimivat käytössä hyvin käytännössä alkusyksystä pitkälle kevääseen. Talveksi töppösiin voi hankkia lisälämmikettä erillisestä sisävuoresta. Tossujen pohja on vahva ja pitää myös kosteutta. Itse arvostan näissä erityisesti sitä, miten helppo ja vaivaton ne on pukea lapsen jalkaan! Erityisen hyvät Stonzit ovat tuollaiselle juuri kävelemistä opettelevalle taaperon alulle, jollainen meidän U:kin on. Tossujen koon kanssakaan ei ole niin kovin paljon väliä, kun näihin voi huoletta ottaa sen isomman koon, ja siten käyttöikä pitenee huikean paljon. Kaiken lisäksi Stonzien valikoima on huikean laaja, ja tossuja koristavat mitä ihanammat kuviot. Ipanaisen sivuilta voikin katsoa, mitä eri vaihtoehtoja näistä on tarjolla.


Meidän Ipanaiselta saadut Stonzit ovat päässeet lapsen jalkaan niin päiväunilla, kantaessa, leikkipuistossa, kauppareissuilla kuin ihan muuten vain ulkoillessakin. Oikeastaan jo ostamani saappaat ovat jääneet äärimmäisen vähälle käytölle, koska Stonzien saapuessa postissa, ei meillä ole enää varsinaisesti kaivattu muita jalkineita. Käytön perusteella olen ollut yllättynyt siitä, miten hyvin nämä ihan oikeasti pysyvät jalassa. Muut meillä olleet töppöset (ja varsinkin ne saappaat) ovat konttaavalla lapsella ennen pitkää pudonneet matkan varrelle. Stonzit kuitenkin pysyvät jaloissa huomattavan paljon paremmin. Lapsi myös kävelee näillä paljon varmemmin, mitä kengillä, kun askeltaminen tuntuu tutummalta, mitä kovan jalkineen pohjan kanssa.




Joka sään tossuiksi näitä itse nimittäisin. Stonzeihin voi ostaa erilliset Linerzit, jotka ovat ihanan pehmeää fleeceä. Lämpövuoren ansiosta näillä tarkenee hyvin sitten talvellakin. Ja tuosta vuoresta tossujen ulkonäkökin saa ihanan lämpöistä fiilistä. Lämpövuori pienentää hieman tuota Stonzien kokoa, joten tämänkin takia kannattaa Stonzeja hankkiessa valita ennemmin tuo hieman isompi koko.



Ja nyt huomio!

Ipanainen antaa teille lukijoillekin nyt superkivan mahdollisuuden voittaa Stonzit itsellenne. Eli, laitetaan arvonta käyntiin! Arvon tähän postaukseen kommentoivien kesken yhden parin Stonzeja sekä samaan pakettiin vielä nuo Linerzit! Kommentoi tähän postaukseen, mitkä noista Stonzeista ovat oma valintasi, ja kerrohan vielä, minkä ikäiselle käyttäjälle ne tulisivat, muista liittää mukaan myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun sitten tarvittaessa yhteyden. Arvontaan voi osallistua tämän viikon ajan, eli sunnuntaina 20.9.2015 ehtii vielä. Ja tuo Stonz-valikoimahan löytyi Ipanaisen verkkokaupasta.


Toteutettu yhteistyössä Ipanaisen kanssa.
syyskuuta 14, 2015 217 comentários
Older Posts

About me

About Me


Hitaamman elämäntahdin kaipuuta, paluumuutto pikkukaupunkiin ja luovimista perheen, opiskelun ja töiden välillä.

SOMESSA

recent posts

Sisällön tarjoaa Blogger.

Suositus

Meikittömyys ja sen korostaminen

FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates