Blogin Facebook-sivulla ja Instagramissa jo tiedotinkin, että Hiekkaleikkejä-blogi ei enää tule päivittymään.

Ja niin on tullut aika. Päästää irti rakkaasta lapsesta. Aloitin Hiekkaleikkejä-blogin yli 4 vuotta sitten, ajatuksena purkaa raskauteen liittyviä asioita oman pääni ulkopuolelle. Kun lapsi kasvoi yli vauva-ajan, ei tuntunut enää hyvältä jakaa asioita, jotka muuttuivat koko ajan yksilöllisemmiksi. Blogi muuttui. Ja vanhemmuuden myötä tietenkin minäkin. Monista syistä Hiekkaleikkejä ei ole enää tuntunut kodilta. Kenties se täytti jo tehtävänsä, antaen moninkerroin sen, mitä koskaan osasin blogilta edes odottaa.

Bloggaaminen kuitenkin tuntuu itselleni sopivalta harrastukselta, ja siksi en sitä haluakaan lopettaa, vaikka hiekkaleikkien aika onkin ohi. Viime vuosina ekompi elämäntyyli on alkanut kiinnostaa paljonkin. Ei kuitenkaan ainoastaan omassa arjessa, vaan ihan noin muutenkin. Sen aiheen parissa siis jatkuvat jutut tästä virtuaalisesta kynästä. Hidastellen-blogista löytää minut jatkossa, mm. vegaaniruokien, luonnonkosmetiikan ja kulutustottumusten parissa. Tule sinne! ...täällä ei nimittäin enää pian ole mitään nähtävää. 💕 Iso kiitos on kuitenkin paikallaan tässä vaiheessa! Te teette tästä kaksin verroin kivempaa! 💕

Klikkaamalla kuvaa, pääset uuteen blogiin.

Olen työelämässä ollut aina moniosaaja. ...enkä vain työelämässä, vaan elämässä noin niinkuin muutenkin. Olen aina ollut kiinnostunut lukemattoman monista asioista, kokeillut ja opiskellutkin yhtä sun toista. Innostun helposti ja palavasti kohdatessani jotakin mielenkiintoista. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa.

Pitkään olen kokenut alemmuudentunnetta. Huonommuutta siitä, etten kokisi olevani minkään alan erityisasiantuntija, tietäen ja ymmärtäen oman luonteeni ja sen mukanaan tuomat rajoitteet. Samalla olen nauttinut siitä, että olen monipuolinen, motivoitunut ja kokonaisvaltainen tekijä. 

Kun keskustelen ihmisten kanssa, huomaan etten ole ajatusteni kanssa yksin. Usein voi tuntua siltä, että minuutta revitään kahteen tai useampaan eri suuntaan. Meillä on ensinnäkin rooleja elämän eri osa-alueilla. On vanhemman roolia, työminää, harrastusten kautta tulevaa oman itsen määrittämistä ja lukuisia muita... Näiden yhdistäminen ei välttämättä aina käy helposti. Toisia se ei haittaa, mutta jotkut meistä (kuten minä itse) kokevat sen haastavana.

Olen jo pitkään haaveillut siitä, että voisin yhdistää kaiken tekemiseni yhden nimikkeen alle. Se tuntuu mahdottomalta. Yhtä lailla olen haaveillut siitä, että kaikki tekemiseni voisi liittyä yhden teeman tai aihepiirin alle. Sekin tuntuu mahdottomalta. 

Kaiken tämän mahdottomuuden keskellä olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei millään määrittelyillä ole merkitystä. Tai ainakin uskon niin. Olen myös alkanut hyväksyä sitä, etten luultavasti koskaan tule olemaan minkään alan erityisasiantuntija. Oikeastaan se tuntuu helpottavalta. 

Pidän monialaisuutta rikkautena ja vahvuutena. Ikävä kyllä, en ole aiemmin osannut omalla kohdallani arvostaa sitä niin paljon kuin olisi pitänyt. Olen vihdoin alkanut nähdä oman osaamiseni enemmän mahdollistavana kuin rajallisena. Erityisasiantuntijoita tarvitaan - mutta on hyvin todennäköistä, ettei minun ole tarkoitus olla yksi heistä. 

"Jäin pohtimaan, miksi koen tarvetta fokusoitua johonkin."

Olen ollut niin kiinni ajatuksessa fokusoituneesta tekemisestä, etten ole halunnut nähdä muuta vaihtoehtoa. Olen joutunut jatkuvasti tekemään valintoja siitä, mikä minua milloinkin kiinnostaa. Se ei ole koskaan tuntunut hyvältä. En ole halunnut jäädä kiinni vain yhteen asiaan pitkäksi aikaa. 

Tänä keväänä kaadoin vesisaavin niin sanotusti ylösalaisin ja jäin pohtimaan, miksi koen tarvetta fokusoitua johonkin, vaikka se ei tunnu minulle luontaiselta. En keksinyt riittävän hyvää vastausta, joten jätin sen ajatusmaailman levälleen maahan. Annoin itselleni luvan tehdä ja innostua aivan mistä tahansa. Teen sitä, mikä milloinkin tuntuu tärkeältä ja hyvältä. Tekemisiäni ei tarvitse niputtaa yhden alan, nimikkeen tai aihepiirin alle. Saan olla juuri niin monialainen kuin haluan - ja tällä kertaa näen sen viimeinkin vahvuutena.

Puhelinsovelluksen kautta toimiva ravintola Pincho Nation on Suomen ensimmäinen applikaatioravintola. Se on ehdottomasti Turun mielenkiintoisin ravintolauutuus hetkeen, mutta miksi?

Myönnetään, olen ollut täysin tietämätön tästä ravintolasta ja sen avautumisesta, mutta nähtyäni Instagramin stoorissa vilauksen tästä paikasta, kiinnostuin oitis! Paikka näytti aluksi elokuvateatterilta, mutta nopeasti Googlaamalla selvitin sen olevankin uusi puhelinsovellukseen nojaava tapas-ravintola. Koko homma kuulosti niin hyvältä, että teimme pöytävarauksen siltä istumalta muutaman päivän päähän.

Pincho Nationissa ruoat ja juomat tilataan puhelimen sovelluksen kautta, ja haetaan itse keittiöstä ja baaritiskiltä. Myös maksu tapahtuu sovelluksen kautta, mutta toki halutessaan voi myös pyytää tarjoilijan paikalle ja maksaa kortilla. Sovelluksen kautta tehtynä maksut tosin kerryttävät bonuksia, jotka on taatusti mukava hyödyntää seuraavalla kerralla.

Heti ravintolan ovesta sisään astuessa käy selväksi, ettei kyseessä ole ihan mikä tahansa ravintola. Pincho Nation on sisustettu aivan viimeisen päälle sirkusteemaan, pienimpiäkin yksityiskohtia myöden. Asiakaspaikkoja on runsaasti, mutta tila on jaettu toimivasti erikokoisiin kokonaisuuksiin, joiden ansiosta tunnelma ravintolassa onkin melko intiimi.

Menu Pincho Nationissa on monipuolinen. Tarjolla on tapas-ruokia, joista niin vegaaneille, kasvissyöjille kuin sekaaneillekin löytyy useampia vaihtoehtoja. Tapakset ovat omiaan ystävän kanssa jaettavaksi eikä maistelu useista eri vaihtoehdoista anna annoskateudelle sijaa. Menuun voi tutustua jo ennalta Pinchon omassa sovelluksessa tai heidän nettisivuillaan. Menussa kaikki annokset näkyvät myös kuvina, joten varsinainen tilaaminen ja valinta on helpompaa, kun näkee jo valmiiksi, mitä on luvassa.

Pincho on hyvä paikka silloin kun haluaa ravintolalta muutakin kuin pelkän ruokaelämyksen. Sirkustunnelma vie mennessään ja kävijä saa hetkeksi paeta arkitodellisuutta hämyisään ja viihtyisään, kuin menneen ajan maailmaan ja toisaalta taas nauttia nykyhetkestä ja Suomen ensimmäisen sovellusravintolan konseptista. Ruokamenun lisäksi Pinchossa on melkoinen määrä myös alkoholipitoisia juomavaihtoehtoja, joten se sopii hyvin eritoten alkuillanviettopaikaksi. Toisaalta ravintolan konsepti ja sisustus houkuttelisivat myös menemään sinne lapsen kanssa, toki jo reippaasti ennen alkuiltaa.

Me viihdyimme miehen kanssa hyvin. Sirkustirehtööri johdatti meidät pöytään ja antoi meille pöytäkoodin, jonka laitoimme sovellukseen ennen kuin aloitimme tilaamisen. Tirehtööri opasti sovelluksen käyttöön ja kertoi, missä on keittiö, baari, vessat, vesipiste sekä muut tykötarpeet (lautaset, haarukat jne.). Aloitimme sirkustirehtöörin neuvojen mukaisesti tilaamalla juomat, joita nauttiessa valitsimme ja tilasimme ruoat. Tilasimme kummallekin oman pienen Oumph-hampurilaisen sekä pari muuta tapas-annosta. Näiden jälkeen vatsassa oli hyvin tilaa vielä jälkiruoille, joista valitsimme kumpikin herkulliset Créme Bruléet. Maksoimme sovelluksen kautta, ja koska laskun loppusumma ylitti 30 euroa saimme bonuksena yhden ilmaisen tapas-annoksen, jonka käytämme kernaasti seuraavalla kerralla.

Loppuyhteenvetona voisin todeta, että ruoka oli erinomaista, ravintolan sisustus huikea, tarjoilijat mukavia, sovelluksen käyttäminen jännittävää ja seura tietenkin kaikkein parasta. Tulemme ihan takuuvarmasti käymään täällä pian uudestaankin. Sovelluksen käyttö tietenkin on omanlainen juttunsa ja vähentää merkittävästi tarjoilijoiden kanssa käytävää keskustelua. Sovellus vie ravintolassa käymisen enemmän itsepalveluhenkiseksi, joten heille, jotka haluavat pöytiin tarjoilun ja arvostavat sosiaalista kontaktia tarjoilijoiden kanssa, tämä ei välttämättä sovi. Itse pidän siitä, että asiat ovat omaehtoisempia ja esimerkiksi laskun maksaminen kävi kädenkäänteessä (inhoan odottaa ravintolassa laskua!).

Jos kiinnostuit, lue lisää Pincho Nationin sivuilta. Pöytävarauksen voi tehdä suoraan netissä tai Pinchon sovelluksen kautta. Sovelluksen käyttäminen on helppoa ja siihen saa ravintolassa vielä tarjoilijoilta hyvän opastuksen.

Pincho Nation sijaitsee aivan Turun ydinkeskustassa osoitteessa Aurakatu 3, 20100 Turku. Sovelluksen voit ladata ilmaiseksi Applen ja Androidin kaupoista.

Kuten Turun Jodelissakin todettiin: "Lauantaina oli Turussa jotkut blogibileet". "Varpublogi", tiesi joku kertoa. Muuten oikein, mutta se on muuten Varpublogit. Ja siis oli kyllä juhlat! Meidän ihanaakin ihanampi blogiyhteisö täytti keväällä (huhtikuussa) yhden kokonaisen vuoden! Juhlien ajankohta vähän venähti, mutta hyvää kannatti odottaa.

Vietettiin synttäreitä oikein isosti, kun tapahtuma nimettiin Varpugaalaksi ja paikalla oli lähes jokainen bloggaajistamme! Voisin runoilla enemmänkin, mutta tällä kertaa mielestäni kuvat totisesti puhuvat puolestaan. Sen tosin haluan sanoa, että meidän Varpujengi on vaan yksinkertaisesti niin älyttömän mahtava, että bloggaaminen on saanut ihan toisenlaisen merkityksen - yhteisöllisyys on se, mikä on tämän koko jutun vahvuus!

Juhlien ohjelmaan kuului palkintojenjako, jossa bloggaajamme palkittiin kukkakimpuin sekä yhteistyökumppaneilta saaduin palkinnoin. Pari kyyneltä vierähti poskelle kun sain erityispalkinnon, Vuoden Varpu. Myös varsinainen lahja lämmitti mieltä hyvin paljon ja tulemmekin varmasti syksyllä sen miehen kanssa lunastamaan. Sain nimittäin lahjakortin Naantalin Kylpylään!

Juhlapaikkana meillä oli turkulainen valokuvaamo-kahvila Pimiö Lounge, jonka tilat olivat oikeastaan juuri sopivat meidän jengille. Kauniit juhlakoristeet tarjosi Juhlahumua ja upean 1-vuotiskakun taasen Deligo Catering, joka pitää Turun Taidemuseon kahvilaa Cafe Victoria. Saimme myös nauttia Rostenin Leipomon siemenrapeista herkuista ja Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomista. Ansaitun hehkutuksen illan ja seuraavan päivänkin aikana saivat myös palkintokimppumme, jotka Arteflos meille teki. Kotiinviemisiksi saimme lisäksi tuhdin kokoiset goodie bagit, joiden tuotteita toisiinsa yhdisti omasta mielestäni hienosti hyvinvointi ja hyvä olo. Näihin tulen palaamaan sekä Instagramin että täällä bloginkin puolella.

Kuvaajana juhlissa oli Ronja Siitonen, jonka kuvia pääset katsomaan Instagramista: @ronjasphotoz. Kaikki postauksen kuvat ovat siis Ronjan ottamia.

Instax Mini on pikafilmikamera, joka puhekielessä kulkee usein nimellä polaroid. Pikakamera tai pikafilmikamera tarkoittaa siis kameraa, jossa filmi kehittyy heti kuvanottamisen jälkeen ilman erillisten kemioiden kanssa puuhastelua. Siksi niitä kutsutaankin pikafilmeiksi. Fujifilmin Instax -tuoteperhe on tämän hetken hitti ja erityisesti Instax Mini sen vetonauloja.

Itse ostin oman Minini vasta aivan hiljattain, vaikka olin kyseistä ostosta harkinnut ja suunnitellut monta vuotta; selaillut verkkokaupoissa hintoja ja kurkannut Tori.fi:n tarjonnan säännöllisin väliajoin. Lopulta sopivan tarjouksen osuessa kohdalle suuntasin paikalliseen liikkeeseen ja valitsin oman värini. Tämä ei kyllä ollut mikään erityinen tai kohtalokas tarina, mutta sellainen pitkään haudutettu ja onnelliseen loppuun johtava. Minun kuvissa näkyvä kamerani on siis Instax Mini 9, ja värinä jäänsininen (ice blue).

Suurin syy hankkia pikakamera ainakin omalla kohdallani oli se, että saan kuvat välittömästi omiin kätösiini. Ilman tulostamista tai pimiökehittämistä. Halusin varsinkin muistikirjani sivuille kuvia tekstin sekaan, mutta yhtä lailla kuvat ovat myös ihan vaan kivoja muistoja. Oletko muuten huomannut miten eri tavalla (rauhoittuen ja hartaammin) kuvaa katsoo, jos se on ihan konkreettisesti omissa kätösissä eikä älylaitteen näytöllä?

Filmille

Sehän näiden pikafilmikameroiden kanssa pitää muistaa, että kameran sisään todellakin tarvitaan sitä filmiä. Joten jokainen sulkimen painallus maksaa; asia, jota ei digikameran kanssa tule juuri ajatelleeksi (vaikka niissäkin on toki kuluvia osia ja esimerkiksi sulkimen arvioitu käyttöikä vaihtelee kameran mallista riippuen). Miinuspuolena on siis se, että kuvat ovat kalliimpia. Kääntöpuolena taas aivan erilainen valokuvauskokemus, tarkempi harkinta siitä, mitä kuvaa sekä se konkreettinen valmis kuva.

Fujifilm Instax Mini on siitä mukava, että Fujin filmejä on saatavilla aika monissa paikoissa. Verkkokauppojen ja valokuvaustarvikkeisiin erikoistuneiden liikkeiden lisäksi myös isoissa ruokakaupoissa on usein juuri Fujifilmin pikafilmejä. Suomessa Instax Minin filmejä tällä hetkellä halvimmillaan saa 20 kappaleen paketissa, jonka hinta edullisimmillaan on noin 18 euroa. Ulkomailta tilaava löytää kyllä sitäkin huokeammat hinnat.

Instax Mini 9 kokemuksia

Instax Mini on ollut mukava kaveri! Sen käyttäminen on helppoa ja nopeaa. Kamera on kevyt laukussa ja filmikasetin vaihtaminenkin hoituu varsin yksinkertaisesti. Värivaihtoehtoja on runsaasti ja lisävarusteina saa ostettua esimerkiksi Minin oman kameralaukun.

Vaan miten sitten kuvaaminen?

Valotus

Kamera laskee itse valotuksen ja suosittelee sitä, mutta ei siis kuitenkaan automaattisesti muuta valotusta itse. Tämä on iso plussa. Näin kuvaaja pystyy oman arvion mukaan tietyissä rajoissa joko yli- tai alivalottamaan kuvaa kameran arvioidusta. Kameran salama välähtää aina kuvaa ottaessa, joten pimeässäkin saa onnistuneita kuvia aikaan. Jos salama tuntuu liian voimakkaalta, sen voi peittää esimerkiksi nenäliinalla, jolloin salaman valo muuttuu pehmeämmäksi ja menettää myös hieman "tehoaan".

Sommittelu

Instaxissa on etsin, jonka läpi voi katsoa kuvaa ottaessa, mutta kyseessä ei ole täysin sama näkymä, jonka kameran objektiivi näkee. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvan sommittelussa kannattaa huomioida ero, joka on etsimen ja objektiivin näkymissä. Kokemuksen kautta sommittelu on helpompaa, kun oppii, mihin haluttu kuvan keskikohta kannattaa etsimessä sijoittaa.

Reissukaveri

Erityisen mukava Mini on ollut reissuilla. Kun matka- ja retkikuvat ottaakin digikameran sijaan vain pikakameralla, tulee niistäkin hyvin erilainen fiilis. Instax Minin kanssa kuvan hallittavuus on ihan toista luokkaa kuin järjestelmäkameran manuaaliasetuksilla, joten niidenkään kanssa hifistelyyn ei uppoudu aikaa. ...ja kuvia ei ole otettu vain sen vuoksi, miltä ne näyttävät. Instaxin kanssa kun on liikkeellä, on tehnyt jo valmiiksi valinnan siitä, että vakava valokuvaustreeni on jätetty kotioven sisäpuolelle.

Valmiita kuvia on kiva hypistellä heti kotiin palattua. Jos kuvat haluaa digimuotoon, voi ne vaikka skannata tietokoneelle.

DIY Instax-kuvakehys

Hetkeäkään en tätä oman Instax Mini 9 hankkimista ole katunut. Se ei ole kameroistani se, joka on aina mukana, mutta ehdottomasti se, joka on kaikista hauskin! On rentouttavaa unohtaa valokuvauksessa välillä lähes kaikki se tekninen puoli ja klipsutella vain menemään. Vaikka otsikossa onkin mainittu kesä, toimii Instax hienosti ympäri vuoden.

Monen vuoden kestänyt haave ja periaatteessa äärimmäisen pitkäikäinen projekti alkaa vihdoin tuottaa jonkinlaista tulosta. Täydellinen vaatekaappi, tuo myyttinen jokanaisenunelma. Kyllästyttyäni ainaiseen ei mitään päällepantavaa -ongelmaan, olen kokeillut useampaakin eri lähestymistapaa, mitä tulee vaatekaappiini. Olen karsinut vuoden käyttämättä olleita vaatteita, KonMarittanut, pitänyt uusien vaatteiden ostolakkoa... Silti mikään näistä ei itsessään ole riittänyt luomaan vaatekaapista yhtään sen kestävämpää tai ajattomampaa kuin mitä olisin toivonut.

Näiden tekijöiden yhteisvaikutus on tietenkin ollut tehokas, mutta hutiostoksia on silti tullut kirpputoreilta ja kaupoistakin tehtyä. Tälläkin hetkellä olen vuoden alusta asti ollut uusien vaatteiden ostolakossa, josta olen poikennut muutaman kerran, kun olen päivittänyt alus- ja treenivaatteiden valikoimaa sekä satsannut kenkiin edes vähän (viimeinkin).

Jossain vaiheessa ymmärsin, että vaatteiden karsiminen ja kriittisempi ostokäyttäytyminen ei muuta vaatekaappia täydelliseksi. Nimittäin kyse on kokonaisuudesta, eikä vaatteista yksilöinä, kuten jo tammikuussakin totesin haaveillessani jälleen kerran toimivasta vaatekaapista. Eniten täydellisen vaatekaapin luomisessa on kuitenkin auttanut Pinterest. Kiitokset siis jälleen sosiaaliselle medialle, joka mahdollisti tämän kaiken. Kiitokset myös kaikille niille ihmisille, jotka mahdollistavat inspiraatiokuvien laajalle ja lopulta minunkin silmilleni leviämisen. 

Pinterestin käyttöni on ollut hyvin suoraviivaista ja yksinkertaista. Olen kerännyt yhteen tauluun itselleni inspiraatiokuvia vaatteista ja tyyleistä, jotka miellyttävät omaa silmää ja joihin voisin itse pukeutua. Näiden suhteen olen ollut höveli ja ottanut ylös kuvia, jotka vähänkin tuntuvat siltä. Sen jälkeen olen sitten alkanut kasaamaan toista taulua, johon olen hövelimmästä taulusta poiminut kuvia, joissa on aivan kaikki kohdallaan ja joissa on nimenomaan sellaisia vaatekappaleita, joita minä haluan omaan vaatekaappiini. Ennen kuin menen kirpparille tai kauppaan, silmäilen nopeasti tuon suppeamman ja tarkoin mietityn Pinterest-taulun ja muistan paremmin ostoksilla, mitä vaatekaappini oikeasti kaipaa. Tiedän, kuulostaa todella yksinkertaiselta, mutta nyt puolen vuoden jälkeen sanoisin, että se on toiminut tosi hyvin. 

Aiemmin olin ailahtelevainen mielialapukeutuja. Minulla oli selkeähkö ajatus siitä, millä tavoin haluaisin pukeutua, mutta en osannut toteuttaa sitä omassa arjessani. Saatoin ostaa täydellisiä vaatekappaleita, mutta asukokonaisuudet "pilasin" sillä, etten kiinnittänyt huomiota kaikkeen muuhun. Nykyään koen, että olen pukeutujana aiempaa tyylikkäämpi ja toisina päivinä hillityn rento. 

Puolessa vuodessa ei vuosikausia kohennusta kaivannut vaatekaappi tietenkään ole voinut muokkautua täydelliseksi, mutta se on paljon lähempänä sitä nyt kuin vielä vuoden alussa. Olen itse tyytyväinen ja ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu siltä, että voisin jotenkin lyhyesti kuvailla omaa vaatetyyliäni: rennon aikuinen, mutta tyttömäinen, kuten nimesin tuon hövelin Pinterest-taulunikin. 

Kaikista erilaisista niksipirkkavinkeistä ja kapselivaatekaapeista voiton vei siis lopulta ihan perinteisen inspiraatio- ja moodboardin kerääminen!  

Pesto on mahtava keksintö! Se on käyttötavoiltaan monipuolinen ja sopii niin leivän päälle, pastan joukkoon kuin dipiksikin. Tyypillisesti pesto on vihreää, mutta pöytään kannattaa taikoa vähän enemmänkin väriä! Punajuuren syvä ja tumma pinkki väri tuo varmasti iloa silmille, veden kielelle ja vatsan hyvälle mielelle.

Punajuuripesto on nopea tehdä, mutta punajuuret kannattaa joko ostaa valmiiksi keitettyinä tai keittää itse, jolloin valmistusaika luonnollisesti pitenee. On hyvä myös muistaa, että punajuuressa on nitraatteja, josta syystä sitä ei siis suositella aivan perheen pienimpien ruokavalioon.

300 g keitettyjä punajuuria

100 g kurpitsansiemeniä

3 tl oliiviöljyä

1 tl sitruunan mehua

valkosipulimauste 

suola

pippuri

Keitä ja kuori punajuuret (tai osta kaupasta valmiiksi keitettyjä) ja pilko ne pienemmiksi paloiksi. Murskaa kurpitsansiemenet (tähän hyvä apuväline on huhmare eli mortteli). Sekoita kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa pehmeäksi ja tasaiseksi. Lopuksi vielä mausta valkosipulilla, suolalla ja pippurilla.

Katso myös ohje vegaaniseen pinaattipestoon ja vegaaniseen punajuuripiirakkaan.

Aurinkosuojan valitseminen voi tuntua yksinkertaiselta. Kaupan hyllyltä sopivan suojakertoimen päättäminen ei kuitenkaan riitä, vaan aurinkorasvoista olisi hyvä selvittää hieman enemmän. Aurinkosuojan tarkoituksena on suojata ihoa haitallisilta UV-säteiltä, mutta ääripäässä suoja itsessään voi olla haitallista.

Auringon UV-säteily

Auringon UV-säteilystä puhuttaessa on hyvä ymmärtää, että auringosta tulee UVA- ja UVB-säteilyä. Näistä haitallisempana pidetään UVB-säteilyä, joka aiheuttaa ihon punoittumisen ja palamisen, jos auringossa ollaan liian pitkä aika. UVB-säteily vaikuttaa siis ihon uloimpaan kerrokseen. UVA-säteily tunkeutuu ihossa syvemmälle ja vähentää ihon kimmoisuutta ja aikaansaa ryppyjä, eli vanhentaa ihoa. Kumpikin (UVA + UVB) aiheuttaa ihon ruskettumista, mutta myös lisää ihosyövän riskiä.

Ruskettuminen

Ruskettumiseen liittyen kannattaa muistaa, että se on merkki ihosolujen vauriosta. UV-säteilyn aiheuttama DNA-vaurio iholla alkaa tuottaa pigmenttiä, joka näkyy rusketuksena. Se on ihon oma suojakeino, jolla se pyrkii estämään solujen lisävauriot.

Pieni osa suomalaisista (5%) on niin vaaleaihoisia, etteivät he rusketu lainkaan, mutta iho palaa erittäin helposti. Isompi osa (25%) taas kuuluu heihin, joiden iho palaa helposti ja ruskettuu huonosti. Suurin osa (60%) suomalaisen geeniperimän omaavista ruskettuu hyvin ja palaa joskus. (Terveyskirjasto, 2016.)

Oikeanlaisen aurinkosuojan valitseminen

Suojakerroin

Aurinkosuojien kertoimet viittaavat siihen suojaan, jonka voide antaa nimenomaan palamista aiheuttavia UVB-säteitä vastaan. Mitä korkeampi kerroin on, sitä pidempään auringossa voi olla. Suojakertoimet merkitään SPF-lyhenteellä (Sun Protection Factor).

Jos suojakerroin on esimerkiksi 15, se tarkoittaa, että auringossa voi oleilla 15 kertaa niin pitkään kuin ihon oma suoja-aika on. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että aurinkosuojaa on levitetty iholle riittävästi. Ihon oma suoja-aika riippuu ihon vaaleudesta ja on suomalaisilla yleensä 10-30 minuuttia. Vaalealle iholle suojakerroin olisi hyvä olla ainakin 30 ja lapsille aina yli 50.

Fysikaalinen vs. kemikaalinen suoja

Aurinkosuojien valikoimasta löytyy suojia, joissa on joko kemikaalinen tai fysikaalinen suoja tai molemmat. Ero kemikaalisen ja fysikaalisen välillä on erityisesti siinä, miten ne toimivat. Kemikaaliset suojat imevät UV-säteilyn itseensä, muuntaen sen turvalliseksi lämmöksi. Fysikaaliset suojat taas toimivat kuin peili, heijastaen UV-säteilyä pois iholta. Kummassakin on siis UV-filtteri, joka fysikaalisissa suojissa on usein titaanioksidi. Kemikaalisissa suojissa filtterinä voi toimia esimerkiksi oksibentsoni.

Kemikaalisten suojien haitoista on puhuttu jo pitkään. Ne häiritsevät hormonitoimintaa ja pahimmillaan voivat aiheuttaa jopa syöpää. Kemikaalinen suoja myös allergisoi herkemmin kuin fysikaalinen. Haitat eivät kuitenkaan rajoitu vain omaan kehoomme, nimittäin myös ympäristömme kuormittuu.

Fysikaalinen aurinkosuoja ei imeydy ihoon samalla tavoin kuin kemikaalinen, vaan jää ihon pinnalle ja muodostaa siihen suojakerroksen. Näin se ei allergisoi yhtä herkästi. Fysikaalista suojaa suositellaan käytettäväksi varsinkin herkkäihoisille ja lapsille. Fysikaalinen aurinkosuoja on luonnollinen ja myös ympäristöystävällisempi valinta. Luonnonkosmetiikan aurinkosuojissa (jotka ovat aina fysikaalisia) ei ole myöskään nanopartikkeleita, joiden haitoista niin ikään on puhuttu jo pitkään.

Fysikaalisten aurinkosuojien huonona esteettisenä erityispiirteenä on pidetty sitä, että ne jättävät iholle vaalean kerroksen, kun kemikaalinen suoja taas imeytyy ihoon. Viime vuosina fysikaaliset suojat ovat kuitenkin kehittyneet ja vaalean ihon kaihtajat on otettu huomioon entistä paremmin.

Aurinkosuojan levittäminen

Fysikaalinen suoja toimii heti kun se on levitetty iholle. Kemikaalinen suoja suositellaan levitettäväksi iholle 30 minuuttia ennen aurinkoon menemistä. Aurinkovoidetta tulisi levittää iholle tasaisesti kunnon kerros, johon suojakin osittain perustuu. Jos voidetta ei levitetä riittävästi, ei sen suojakerroin pidä paikkaansa ja suoja-aika lyhenee entisestään. Voidetta täytyy lisätä säännöllisesti noin parin tunnin välein ja aina esimerkiksi hikoilun ja uimisen jälkeen.

Suojaudu auringolta myös muilla tavoin

Pelkkään aurinkovoiteen suojaan ei kannata tuudittautua. Vältä suorassa auringossa olemista keskipäivän aikaan, kun auringonpaiste on kuumimmillaan klo 11-15. Suojaa aina ensisijaisesti tiheäkankaisilla vaatteilla ja aurinkolaseilla. Muista, että tumma vaate suojaa vaaleaa paremmin. Käytä päässä esimerkiksi lierihattua, joka suojaa myös niskaa.

Muista myös after sun -voiteet! Ne rauhoittavat ihoa. After sun -tuotteet on yleensä tarkoitettu käytettäviksi aina auringossa oleilun jälkeen, vaikka monet meistä käyttävätkin niitä vasta sitten kun iho on jo palanut.

Muistilista aurinkovoiteen valintaan:

1. Tarkista, että aurinkovoide suojaa sekä UVA- että UVB-säteiltä.
2. Valitse ympäristöystävällisempi ja vähemmän allergisoiva fysikaalinen aurinkosuoja.
3. Valitse riittävä suojakerroin.
4. Kasvoille ja vartalolle on omat rasvansa, mutta vartalolle tarkoitettua rasvaa voi käyttää myös kasvoilla.

Lapsen suojaaminen auringolta

Lapsena ihon liiallinen auringonsaanti, eli palaminen, on vaarallisempaa kuin aikuisena ja se lisää selvästi ihosyövän riskiä.

Lasten auringolta suojaamisessa tärkeintä on vaatetus ja ensisijaisesti suojaaminen tulisikin hoitaa sillä tavoin. Alle 2-vuotiaalle ei suositella aurinkorasvan käyttämistä ollenkaan, mutta ihan vauvoillekin on jo tarjolla omia aurinkosuojia. Varjossa oleskelu ja oikeanlainen vaatetus ovat kaiken a ja o ihan perheen pienimpien kanssa.

Kaupoissa on myynnissä UV-vaatteita (esimerkiksi uimapukuja), jotka on suunniteltu nimenomaan suojaamaan UV-säteilyltä. Nyrkkisääntönä voi kuitenkin muistaa tiheäkankaiset ja tummemmat vaatteet sekä päähineen, jossa on lieri tai muu niskaa ja korvia suojaava kangas. Silmät tulee suojata aurinkolaseilla.

Leikki-ikäisten kanssa kuumimmat helteet saattavat olla jo hankalia pelkillä vaatteilla suojaamisen kanssa ja aurinkovoiteella alkaa olla käyttöä. Lapsen herkälle iholle aurinkosuojaksi kannattaa ehdottomasti valita fysikaalinen aurinkosuoja, jonka suojakerroin on 50 tai 50+. Lapsen iho on aikuisen ihoa ohuempi, joten käytä vain lapsille tarkoitettuja suojia.

Nauti kesäpäivistä - mutta pidä maltti mielessä

Ensimmäisten lämpimien päivien aikana nähdään joka vuosi sama ilmiö, kun innokkaimmat jo makoilevat puistoissa puolipukeissa. Yleisestihän rusketusta ja päivettymistä pidetään kauniina ihon piirteenä. Vaaleahipiäiset, jotka eivät rusketu lainkaan tai vain hieman, taas harmittelevat kalpeaa ihonsävyään. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä jo aiemmin mainittu tosiasia siitä, että rusketus on ihon oma tapa torjua haitallista UV-säteilyä. On siis hyvä miettiä, haluaako omaa ihoaan rasittaa miten paljon. Aurinkosuoja kuuluu ehdottomasti jokaisen kesäkassin vakiovarusteeksi, sillä jopa pilvisenä päivänä UV-säteilyä tulee ihollemme!


*Kaikki kuvissa näkyvät aurinkovoiteet ovat luonnonkosmetiikkaa ja niissä on fysikaalinen suoja. Tuotteet kuvauslainassa EkoKauneushoitola Karoliina K:lta. Osa saatu omaksi.


Lähteet:

Tieteen Kuvalehti: Miten aurinkovoiteet suojaavat ihoa
Terveyskirjasto: Auringonpolttama ja auringolta suojautuminen
Terveyskirjasto: Auringonpaisteen haitat
Avainapteekit: Käytä oikein aurinkovoidetta
YLE: Aurinkovoidekin voi ärsyttää ihoa