Hiukset on lopulliset - ja muita väärin luultuja totuuksia

by - kesäkuuta 23, 2015

U:n syntymän jälkeen alkoi herätä taas kaipaus muutokselle. Nimittäin oman hiuskasvuston. Olin kasvattanut hiuksiani taas jo yli 2,5 vuotta. Tuntui, että ne eivät vain ikinä ole riittävän pitkät. ...jossain vaiheessa ne kuitenkin näyttävät venähtäneen aivan ylimittaansa (vaikka rehellisesti sanoen, jos joku olisi kysynyt millaiset hiukset mulla on, olisin varmaan vastannut puolipitkät). Ihannoin luultavasti ikuisesti pitkiä hiuksia; ne näyttävät aina niin kauniilta ja huolettomilta. Boheemeilta.

Paitsi, että eihän ne aina näytä. Joskus ne näyttävät vaan yksinkertaisesti tosi epäsiisteiltä,  huonokuntoisilta, takkuisilta... Ja siis, ihminen joka harjaa hiuksiaan ehkä kerran pari viikossa (jos silloinkaan..), niin voitte kuvitella sitä, millainen takkukasa mun päästä aina aika ajoin löytyi. Muutamia vuosia sitten olen muuten haaveillut takuista, en rastoista, mutta takuista. Tuntui, että nyt ei oltu enää kovin kaukana siitä takku-lookista. Ja ne takut olivat ihan au naturel, omasta takaa.



Oma lukunsa on sitten sekin, millaisen arjen haasteen pitkistä hiuksista voi saada. Kun hiuksia on niin paljon, että niitä ei saa kunnolliselle, tukevalle nutturalle, joka pysyisi kasassa koko jumppatunnin ajan. Tai kun niitä on niin paljon, että joka kerta kumppanin yrittäessä fyysisesti lähestyessä vaikkapa halaamaan, saa päästää ensimmäisenä kovan ja kivuliaan kiljaisun, kun hiukset ovat taas jääneet jonnekin toisen käden alle ja tuntuu, että tukistetaan. Harmittavaisinta tietenkin on se, että äidin pitkät hiukset kiinnostavat jälkikasvua sen verran suuressa määrin, ettei niiden annettaisi missään tilanteessa olla rauhassa. Eikä mukavia ole tietenkään ne joka paikasta löytyvät irtohiukset, joiden pituus vetää vertoja jo elefantin kärsällekin.




Kyllä, olen siis jo hyvän tovin verran miettinyt, pitäisikö lyhentää. Viime kerralla tuon tunteen tullessa ensimmäisen kerran, tartuin saksiin saman päivänä aikana. Lopputulos oli kiva, kaksi päivää. Sen jälkeen kaduin päätöstä syvästi, sen 2,5 vuotta. Tällä kertaa sentään harkitsin useamman viikon. Viimeinen niitti oli se, että Facebookin seinälle lävähti erään tutun tekemä, vastaava tukkaprojekti. Inspiroiduin ja vakuutuin viimeistään siitä. Muistan sen tunteen, mikä tulee kun hiuksista lähtee pois yli puolet. Keveys, vapaus ja niin, se huolettomuus.

Projekti itsessään ei ollut huoleton, ainakaan miehelle. Olen kavereideni keskuudessa tunnettu siitä, etten käytä kampaajien palveluita (köh) kovin ahkeraan (kröhöm). Viimeksi taisin olla kampaajalla vuonna 2010? (KÖHKÖH) No, koska se on fakta, että hoidan tukka-asiat itse (ja tästä syystä aina joskus vähän hävettää, jos näkee kavereita, jotka ovat kampaajia ammatikseen, ja näkevät mun hiusten kaikki epäkohdat ja -tasaisuudet), joutui se miesparka apuun. Takaa kun on tosi vaikea leikata itse.

Kävi vähän sääliksikin, kun huomasin sen epäuskon, joka miehen katseesta välittyi. Hän kun ei vaan voinut uskoa, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Ja koki selkeitä jännityksen tunteita ja suorituspaineita. Hänen mielestään kuulemma nämä hiusjutut kun ovat lopullisia. Meidän perheessä tämä hiuspolitiikka menee vähän oikeisto-vasemmisto -meiningillä. Toisella puolella on mies, ja hänen ymmärryksensä siitä, että hiukset ovat tärkeä juttu, eikä niihin sovi kenen tahansa kajota. Minä taas seison toisella laidalla kenttää aatteineni. Hiukset kasvavat aina, eikä niiden kanssa muutenkaan ole niin tarkkaa, kunhan ovat vähän sinne päin. Olen muutenkin kaikin puolin laiska, mitä hiuksiin tulee.

No, miehen suorituspaineet taisivat laskea siinä kohtaa, kun hän näki mun leikkaavan hiukset kerralla noin 15 senttiä lyhyemmiksi, poninhäntätyylillä. Tosin, siinä kohtaa suu miehellä loksahti entistä enemmän auki, ja tuntui jopa haukkovan henkeään. Taisi pelätä mun omaa reagointia moiseen alkukantaiseen käytökseeni. Miehen järkytyksen selätettyämme, saatiin ihan valmistakin, ja ei ehkä tullut niin hyvä, mitä kampaajan käsialalla, mutta mulle ihan just sopivan hyvä ja huono! Mun hiusten kanssa kun ei ole tosiaan "ihan niin tarkkaa". Mitäs pidätte? Harkitsin myös etuhiusten leikkaamista, mutta halusin nyt ainakin kokeilla tätä hiustyyliä hetken, ja miettiä sitten uudestaan, mitä etuhiusten kanssa teen. Ne tuntuvat omilta ja tutuilta, mutta toisaalta, tämä uusi tyyli on mulle nyt ihan uusi ja vielä vieras, joten tuntuu mukavalta vaihtelulta. Värjäämistä mietin vielä. Kun eihän tässä muutoksessa nyt luonnollisestikaan ollut vielä riittävästi.








Mites teidän hiukset? Onko ne vapaata riistaa, kenen tahansa saksia, vai päästetäänkö apajille pelkästään alalle kouluttautuneet, kokemuksen kautta hyväksi todetut, osaajat?

Katso myös

20 kommenttia

  1. Ihanat!
    Uskaltaispa itekin tehdä saman :)

    VastaaPoista
  2. Tuo lyhyempi malli sopii sulle todella hyvin ja hiukset näyttävät kauniilta, kun huonot latvat lähti pois :). Itsekin kävin viime viikolla lyhentämässä puolipitkät hiukset pitkään polkkaan ja piristää kovasti yleisilmettä. Yleensä käyn kampaajalla, mutta on sitä tullut välillä itsekin lyhennettyä :).

    VastaaPoista
  3. Norudemu/Poikasten kanssa24 kesäkuuta, 2015

    Wau! Ite vähän samoissa aatoksissa näitten "puolipitkien" kampaajan mukaan erikoispitkien hiusteni kanssa :D Niitä on joka puolella! Eikä tosiaan oikeen pysy ponnarillakaan...hmm...olin kyllä just parturissa ottaas "pari senttii" että ihan just ei viittis uudestaan mennä :D Oon ennen leikannu itsekkin mutta kai tässä iän myötä alkaa tulla pikkusen arkajalaks :) Onnea uudesta tukasta, sopiii!

    VastaaPoista
  4. Hih, sanon saman kuin sille toisellekin. :D Näytät hyvällä tavalla vanhemmalta. Aikuisemmalta. Mutta mä olen nyt vähän kade kummallekin kun mulla ei ole niin pitkiä hiuksia, että voisin leikata tuollaisen polkan (joka ei ees ole polkkaa nähnytkään vaan tuokin lasketaan kai pitkiksi hiuksiksi...tai ainakin sitten se puolipitkä). Kun mulla on jo tuon mittainen! Mutta en lyhentääkään halua kun nyt vuoden kasvattanut edellistä päähän pistoa pois. Mut mitäs mää sit tekisin?

    VastaaPoista
  5. Vautsi mikä lopputulos! :)

    VastaaPoista
  6. Mulla on ollut tässä ihan samat mietteet! Oon ties kuinka monta vuotta jo käynyt säännöllisesti kampaajalla leikkauttamassa ja värjäyttämässä (raidat) hiukset. Raskausaikana homma jäi ja pojan syntymän jälkeen en ole vaan jaksanut ajatella koko asiaa. Nyt hiukset yltävät jo alaselkään juuri takapuolen yläpuolelle. Ja alkavat olla tosi epäkäytännölliset! Pidän niitä koko ajan letillä.. Ja se on muuten tosi ärsyttävää kun niitä irtohiuksia on lattialla! Ihan muutamasta pitkästä hiuksesta tulee jo kiva tukkapallo. Nyt harkitsen että antaisin värjäämisen olla mutta lyhentäminen houkuttelee jo pikku hiljaa. Kovin lyhyitä hiuksia en kyllä halua koska omani ovat luonnonkiharat ja lyhyenä niistä tulee kauhea kikkarapörrö (yläasteella leikkautin innoissani polkan joka oli ihan järkyttävä...)

    VastaaPoista
  7. Meillähän on nyt ihan sama tukkatyyli! Itsellä meni kyllä hetki totutellessa, sillä aluksi lyhennetyt hiukset tuntuivat omaan makuun "liian pätkäistyn näköisiltä". Nyt, kun tuo leikkauspinta ei ole enää luotisuora ja hiukset ovat pari senttiä venähtäneet, tuntuu tämä tukkatyyli aivan omalta. Pitkät kutrit ovat kyllä ihanat, mutta joskus hiusten leikkaus nuorentaa ilmettä ihan silmissä!
    Itsekin olen täysin laiska laittamaan tukkaa (enkä oikeastaan edes osaa) ja helppohoitoisuus on minulle TODELLA tärkeä asia. Hiusten leikkauksessa on ainoastaan se huono puoli, että välillä hiukset ovat yöunien jälkeen osaksi tyvestä hieman pystyssä. Pitkissä hiuksissa hiusten oma paino kun ehkäisee tämänlaiselta ilmiöltä.

    VastaaPoista
  8. Hyvältä näyttää!

    Mä ihastelen aina pitkiä hiuksia, miten niihin saa nutturaa sun muuta kivaa kampausta. Sain taannoin kasvatettua oman lettini suht pitkäksi, vaan eipä tällä superliukkaalla hiuslaadulla mitään sopivasti sotkuisia nutturoita tehty... Eikä todellakaan pidetty auki: siinä missä ns. esikuvilla suortuvat laskeutuvat nätisti laineillen, oma tukkani näytti kulahtaneelta mopilta. :D Että tota joo. Viime syksynä pätkäisin polkaksi ja jokusen kuukauden tuntui freesiltä, nyt taas ollaan kysymysmerkkien äärellä. Välillä tekisi mieli värjätä, jotta hiuksiin pystyisi tekemään edes jotain. Tai ehkä pitäiskin leikata ihan kunnolla lyhyeksi? :P

    VastaaPoista
  9. Jee! Toinen rohkea siellä! Se on hassua, miten ihmisillä on päähänpinttymä hiuksista. Pitkien kasvattaneet tuomitaan ikuisesti pitkien hiuksien kanssa eläjiksi. Mä en oo kans niin justiinsa, vaikka omistankin ihanan kampaajaystävän, joka tulee mieluusti aina apuun tarvittaessa.

    VastaaPoista
  10. Kiitos! Kannattaa uskaltaa! Kerran se vaan kirpasee (ja ehkä sitten tosi pitkään sen jälkeenkin, niinkun mulla viimeksi....). ;)

    VastaaPoista
  11. Kiitos. :) Tosi paljon kyllä joo piristää! Ja tuo ryhtiä!

    VastaaPoista
  12. Ens kerralla sitten vähän reilummin! ;) On kyllä tosi kiva nyt, kun ei niitä pitkiä hiuksia ole ihan joka puolella. Ja kiitos! :)

    VastaaPoista
  13. Haa, kiitti! Ja varmaan alitajuisesti sitä halusikin vähän "aikuisemman" tukan. Eiks tää oo aika sellanen perinteinen muuten, että raskauden jälkeen naiset lyhentää tukkaa? :) Sun pitää vetää siiliks. ;)

    VastaaPoista
  14. Hiukset on niin uusiutuvaa sorttia, että jos vähänkin kutkuttaa, niin mun mielestä, aina kannattaa silloin lyhentää! :) Ja hyväähän se tekee hiuksille muutenkin, kun "kuolleet latvat" katoaa. :) Raskausaika oli kyllä omiaan siihen, ettei hiushommat jaksaneet juurikaan mietityttää. :)

    VastaaPoista
  15. Mulle tää tuntui heti jotenkin "omalta". On toisaalta ollut aika monesti mulla tän pituinen tukka. Mutta yleensä etuhiusten kanssa. Nää tuntuu vielä ehkä inan turhan pitkiltä, joten katotaan, lyheneekö vielä lisää. ;)
    Helppohoitoisuutta peukutan niin täysillä kun pystyn.

    VastaaPoista
  16. Toi on muuten paha, kun hiuslaadut on niin erilaisia, ja hiukset eri paksuisia. Ja käy juuri toi mainitsemasi, että joku kiva kampaus jonkun toisen päässä, ei just omassa päässä näytä juurikaan samalta. :D Mulla on suht paksut hiukset itsellä, mutta ei läheskään niin paksut, että ne näyttäisi samalta kun ne hiuskuvat, joita netissä ihastelen. Onneks on ehdottoman tarpeen vaatiessa noita klipsihiustenpidennyksiä, joita tosin ei näin pienen lapsen kanssa ehkä tulisi mieleenkään laittaa päähän kiinni.......... :D

    VastaaPoista
  17. Joo. Rohkeutta pitää kyllä näissä asioissa olla! :) Mä niin pitkään mietin tota (kun se edellinen kerta kadutti niin kauan), mutta sun ansiosta nyt sain viimisen kimmokkeen harkinnalleni! :D Mulla on jo pitkään useita vuosia ollut se periaate, et jos hiuksilleen jotain tekee (itse tai kampaajalla), niin sen tarvii olla sit jotain oikeasti NÄKYVÄÄ muutosta. ...varsinkin jos käy kampaajalla. :) ..mut onpahan tullut sit kokeiltua polkkamitasta tosi pitkiin, oranssia, punasta, mustaa, ruskeaa, ihan blondia ja hiusten teippipidennyksiäkin.....

    VastaaPoista
  18. Pakko nyt vain kommentoida että vau, sopii sulle tosi hyvin! Mäkin ihailen pitkiä hiuksia, mutta aina kun olen uskaltautunut leikkaamaan tukkaani vähän rankemmalla kädellä niin olen rakastanut sitä lyhyttä lookia. Aina vuorotellen tekee mieli saksia ja kasvattaa, sama otsiksen kanssa!

    VastaaPoista
  19. Kiitos! <3 Ja toi on kyllä totta, että kyllä se lyhyt tukka on niiiin freshi aina pitkien hiusten jälkeen. Hassuinta on se, miten kevyeltä koko pää tuntuu, varsinkin jos hiukset ovat märät tai kosteat. Otsis on muuten tosi haasteellinen. Mä tykkään siitä aivan liikaa. Tykkäisin kunnon sellaisesta paksusta otsatukasta, mutta sitten taas monesti alan kasvattamaan otsista kokonaan pois. En vaan ikinä saa sitä kunnolla pois, kun ehdin aina jo leikata sen otsiksen takaisin. x)

    VastaaPoista