Kotiseutumatkailua - Jokioisten Elonkierto

by - heinäkuuta 18, 2015

Näillä näkymin tämän lomajakson viimeinen lomareissu vei meidät Jokioisille. Eli ihan Forssan ja Ypäjän naapuriin. Jokioisilla on Luonnonvarakeskuksen maatalousaiheinen esittelypuisto, Elonkierto. Puistossa esitellään maatalouden historiaa, nykytilannetta sekä tulevaisuuden näkymiä. Elonkierrossa voi ihastella myös kotieläimiä, kuten hevosia, lampaita ja vuohia. Puistossa on valtava määrä tietoa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, konkreettisia asioita, joihin tutustua.


Elonkierto oli yllättävän laaja ja monipuolinen alue. Odotukseni puistosta olivat huomattavasti pienemmät, mitä sitten lopulta oli totuus. Ensivaikutelma saapuessamme puistoon oli melko häkellyttävä ja positiivinen, kun heti portilla kasvavien humalakasvien keskellä tepasteli vapaina kanoja ja kukko.



Terolla on jokin mystinen kiintymys vanhoihin puisiin aitoihin. Niitä puistossa ainakin oli riittämiin. (Ja henkilökohtaisista syistä täytyy nyt kehua, että olivatkin hienosti rakennettuja.) Opittiin esimerkiksi, että riukuaitojen riukujen loivuuksissa on maakuntakohtaisia eroja. Ja mitä nyt tulee muutenkin uusien asioiden oppimiseen, niitä on ihan lukematon määrä. Kamalasti knoppitietoa, jota ei ole tullut edes ajatelleeksi. Miten maan happamuus, eli pH-arvo vaikuttaa viljelysten kasvuun? Miltä näyttää moreeni tai saraturve? Miten typpi kulkeutuu ruokapöytäämme ja ympäristöön? Miten fosforilannoituksen kehitys on edennyt? (Ihan tietona, että johonkin 1980-luvun tienoille fosforilannoitusta pyrittiin lisäämään, mutta nyttemmin sen käyttöä on pyritty vähentämään.)






Voin ihan rehellisesti myöntää, etten ennen tätä retkeä tiennyt, miten montaa erilaista apilalajiketta onkaan olemassa (enkä tiedä siis vieläkään, mutta monta). Saatika sitten esimerkiksi erilaisia ohralajikkeita. Siis aivan valtava määrä! ...näin kaupunkilaisen silmin. Ohralajikkeille on muuten annettu "hauskoja" nimiä. On Severiä, Aukustia, Paavoa ja Voittoa, sekä muita hieman tyylikkäämpiä ja mielestäni ns. ohrauskottavampia kuten Polartop. Ällistyin ja yllätyin niin monesta asiasta, että tietotulva jo uhkasi pysäyttää ajatuksenjuoksun kokonaan.






Kulkureitin varrella olevassa kasvihuoneessa oli ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Eli Suomen ilmastoon vielä ei niin hyvin soveltuvia kasveja, mutta joita ilmaston lämpenemisen myötä voitaisiin alkaa tuottaa myös Suomessa (mm. hirssiä, maissia ja bataattia). Mielenkiintoista sinänsä, että ilmastonmuutoskeskustelut aina painottuvat juuri niihin ilmastonmuutoksesta koituviin haittoihin ja haasteisiin. Jotka ovat, todellakin, hyvin merkittäviä ja tärkeitä asioita. Kuitenkin tämä mahdollisuuksien näkökulma antoi jonkinlaista pientä lohtua.




Elonkierrossa oli myös keto, jonka kukat olivat ihanassa loistossaan. Mieleni olisi tehnyt poimia kukkia kotiin, mutta annoimme niiden tietenkin olla rauhassa. ...kuten annamme muidenkin ulkokukkien, nimittäin allergisten talouteen eivät tällaiset kukat varsinaisesti sovi kovin hyvin. Niin tai näin, ihanaa oli päästä kiertämään polkua kedon keskellä. Tuli valtavan lapsellinen, pikkutyttömäinen olo, hyvällä tavalla.



Pikkutyttömäinen olo ei ihan loppunut kedolla kirmailuun, nimittäin kedon viereisestä Makasiinikahvilasta löytyi vielä pomppulinna maaseudun tapaan. Unohtakaa ne puhallettavat, hytkyvät ja heiluvat kumisennäköiset kapistukset! Ne kun eivät mitenkään voi vetää vertoja olkipaaleille. No okei okei, niistä ei taida tulla kengät ja sukat täyteen olkia. ...mutta mä muistan, miten joskus ihan pienenä tyttönä meidän hoitopaikan lähellä oli vanha lato, jonka yläkerrasta me hoitolapset saatiin hyppiä alhaalla olevien olkipaalien päälle. Se oli muuten ihan älyttömän hauskaa, ja vieläkin aina välillä muistelen lämmöllä. Että, jos haluatte tarjota kaupunkilaislapsillenne jotain todella erikoista, niin tämä voisi olla se juttu!

Kahvilan yhteydessä oli myös näyttely, jossa esimerkiksi kerrottiin, mitkä asiat vaikuttavat maa-aineksen väriin. Olikin kiinnostavaa nähdä rinta rinnan Afrikan maaperää suomalaisten paikkakuntien rinnalla. Näyttely oli osa Maaperän vuosi 2015 -teemaa, joka oli Elonkierrossa nyt hyvin esillä. Samaan teemaan kuului myös mielestäni varsin mielenkiintoinen Suomalainen ruokapöytä -polku, jonka varrella sai tutustua siihen, mitä keskiverto suomalainen vuodessa kuluttaa, ja miten paljon se käytännössä tarkoittaa viljelyksinä. En tiedä, kuulostaako teidän korvaan intresantilta, mutta sitä se oli! (...mulle on kyllä välillä todettu, että olen kiinnostunut tylsistä asioista.)




Opittiin siis valtavasti uutta, ja nähtiin mielenkiintoisia juttuja. Koettiin henkistä hyvää oloa ja mielen harmoniaa, tämä tämmöinen maalaismaisema kun on kaupunkilaiselle aina sillä tavalla eksoottinen juttu. (Vaikka itsekin olen kotoisin kaupungista, jossa on erittäin paljon maataloutta, on Turkuun muuttaminen etäännyttänyt varsinaisesta maaseudusta aika tehokkaasti.) Harmittamaan jäi lähinnä se, että informaatiota oli niin valtavasti, ettei millään jaksanut paneutua ihan kaikkeen, vaikka olisi halunnut. Saatiin nytkin aikaa kulumaan reippaasti yli pari tuntia. Ehkä siis toinen retki olisi paikallaan? Lisäksi meiltä jäi kokonaan näkemättä puiston välittömässä läheisyydessä oleva tähtitorni.


Tämän kahden viikon loman aikana me ehdittiin käydä siis Elonkierron lisäksi Wiurilan kartanossa, Paraisilla, Maaseutumuseo Sarkassa, Porissa ja Kuralan kylämäessä. Puutaloja, maaseutua ja kotieläimiä sisältyi siis aika paljon valitsemiimme lomailukohteisiin. Kai se on nyt myönnettävä, että kaupunkilaiselämä ottaa oman veronsa, ja näin kesällä sitä ainakin nauttii tuosta maaseudun rauhasta ja seesteisestä tunnelmasta. Ironistahan tässä on tietenkin se, että muutama vuosi sitten veljeni perheen ja vanhempieni käydessä kesäreissulla Elonkierrossa, minä skippasin koko retken, koska se ei istunut omaan pirtaani. Ei sitten millään. ...ja nythän oikein ehdoin tahdoin ollaan etsitty tällaisia paikkoja. Niin se elämä näköjään kuljettaa.

Jos Elonkierto kiinnostaa, niin puisto on auki kesäkuun alusta syyskuun puoleen väliin, joka päivä klo 6-23, ja sinne on vapaa pääsy. Lämpimästi suosittelen tätäkin kohdetta lapsiperheille, kunhan ilmat ovat hyvät! Elonkierron nettisivuilta löytyy tietoa puiston tapahtumista. Esimerkiksi 5.8.2015 on Herra Heinämäen lato-orkesterin konsertti, ja 5.9.2015 Lasten maatalousnäyttely Mansikki.

Katso myös

2 kommenttia

  1. Siis apua, missä te asuittekaan? :-D

    ootte ollu meikäläisen lapsuudenkotimaisemissa, aivan kulmilla missä puolet mun suvusta edelleen asuu! hirveen usein ei jokioisista lue muista blogeista :'D

    VastaaPoista
  2. Turussa me asutaan. :) Jokioinen toki tuttu myös muutenkin, kun itse oon Loimaalta kotoisin. Toi oli kyllä ihanaa seutua! Mietittiin että olisi niin kiva asua tommosessa paikassa, mutta sitten talvella se ei ehkä olisikaan niin kivaa. :S Kaupunkiasuminen vie voiton siis toistaiseksi. :D

    VastaaPoista