Koska on seuraavan lapsen aika?

by - lokakuuta 01, 2015

Lapsiluku. Sitä olemme paljon miettineet, niin raskausaikana kuin nyt vauvavuotenakin. Tai, korjaan. Minä olen miettinyt. Mikä on meidän lukumme? Itsellänihän mielipide on tähän asiaan ollut hyvin selvä jo pitkään. Mies ei varsinaisesti osaa päättää. Minun lapsilukuni on kaksi. Mies opettelee vasta tähän yhteen.


Raskaanaollessani olin hyvin vakuuttunut siitä, että lapsia "pitäisi" olla kaksi, ja mielellään pienellä (noin 1,5 vuoden) ikäerolla. Kuulin tästä paljon mielipiteitä, niin puolesta kuin vastaan, mutta kaikessahan on aina se kaksi puolta. U syntyi, ja synnytys oli kamala. Synnytyksen jälkeen vannoin, ettei enää ikinä. Päivä päivältä olo kuitenkin helpottui, ja aloin taas lämmetä ajatukselle toisesta lapsesta. Mies ei halunnut miettiä asiaa. Hän halusi (järkevästi) totutella ensin ajatukseen yhdestä lapsesta. Elämänmuutos oli valtava, ja itsellänikin oli vaikeuksia ymmärtää, että olen nyt äiti.


U kasvoi kuukausi kuukaudelta. Samaan aikaan minun omat ajatukseni toisesta vauvasta alkoivat hiipiä unohduksiin. Huumaannuin lapsen kasvun seuraamisesta niin paljon, että halusin antaa hänelle jakamattoman vanhemman roolini. Halusin, että voin olla läsnä, myös henkisesti. Raskautuminen ei olisi enää sopinut siihen kuvioon. Puhuimme toki säännöllisin väliajoin mahdollisesta toisesta lapsesta. En ollut enää niin ehdoton, mitä aiemmin. Mies totutteli edelleen yhteen.


Nyt kun U on yhden vuoden, voin todeta, että en ole raskaana. Voin myös sanoa, että nyt tuntuu siltä, etten ihan hetkeen haluakaan olla. Lapsen muuttuessa omatoimisemmaksi, kaikki tuntuu taas yhtäkkiä niin kovin helpolta, että raskaaksi tuleminen ja pienen vauvan syntyminen ei ehkä sopisi kuvioon. Ehkä. En tiedä.

Tällä hetkellä olen itse enemmän kuin tyytyväinen tämänhetkiseen lapsilukuumme, kuten on mieskin. Monissa tilanteissa mietimme, miten paljon helpompaa "tämäkin asia on vain yhden lapsen kanssa". Tietenkin yhden kanssa on helpompaa kuin useamman. Ja tällä hetkellä nautimme tästä helppoudesta. En tiedä, mitä ajattelemme esimerkiksi puolen vuoden päästä. (Ja olenhan minä nainen, joten en tiedä, mitä itse ajattelen parin kuukauden, tai edes kahden tunnin, päästä.) Tiedän, että todennäköisesti haluan jossain vaiheessa toisen lapsen. Toivon, että mieskin haluaa. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tämä asia ole ajankohtainen vielä ainakaan vuoteen. ...mutta, elämäähän on mahdoton suunnitella etukäteen, ja asioiden pitää vaan antaa mennä omalla painollaan, niinkuin nyt on tehty.

Mikä on teidän lapsilukunne?


PS. Blogin Facebook-sivulla arvotaan nyt Viaplayn katselukoodeja!




Katso myös

11 kommenttia

  1. Tavallaan tuntuu hassulta, että monella on valmis lapsiluku päässä jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää. (Näin myös minulla. Hihii..) Minun luku oli silloin kolme. Mieheni luku oli yksi. Meillä on nyt kaksi poikaa. Päädyimme kompromissiin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! On se kieltämättä hassua, että lapseton ihminen on jo päättänyt, että haluan näin ja näin monta lasta. Monesti se todellisuus kyllä sitten herättelee varmaan viimeistään siinä ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.
      Ja se on just niin, että tulevaisuus on kuitenkin avoinna. Ja vaikka päättäisi, että enempää lapsia ei tule, niin voihan niitä silti tulla. Sitten mennään taas tilanteen mukaan. :)

      Poista
  2. Aiemmin haaveilin isosta perheestä, nyt tuntuu että lapsiluku voisi olla kaksi. Tai kolme, mutta kaksi oisi vaan jotenkin niin kätevä luku :D mutta niin, katsotaan mitä tuleman pitää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaks vois olla nimenomaan _kätevä_! :) Se sopiva ikäero onkin sitten taas ihan toinen juttu. :D

      Poista
  3. Mä haaveilen aika ajoin kolmannesta, nykyään vähemmän :) Meidän kahden pojan kavalkadi tuntuu just nyt niin täydelliseltä kuin vain voi olla <3 ... Mutta koska naiseus, niin en tosiaan tiedä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on parasta, kun tuntuu hyvältä se, mitä just NYT on. :) JA tulevaisuudesta kun ei tosiaan tiedä.... Me naiset varsinkaan. ;)

      Poista
  4. Nyt kaksi puolentoista vuoden ikäerolla ja kyllä se kolmonen olisi toiveissa, jos vielä raskaaksi tulen.

    VastaaPoista
  5. Mä haaveilen kahdesta tai kolmesta ja mies on sitä mieltä (toistaiseksi toivottavasti) että yksi riittää. Hmp. Jonkunlainen kompromissi olisi passeli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehee. No, ehkä se kompromissi vielä joskus tulee!

      Poista
  6. Kun se ensimmäinenkään lapsi ei ollut itsestäänselvyys, tuntuu melkein pelottavalta ajatella, kuinka meille koskaan enää voitaisiin suoda toista lasta? Silti siitä haaveilee, sillä ihmisiähän vain tässä ollaan. Syliini mahtuisi vielä. Ehkä jonakin päivänä. Toive heitetty ilmaan!

    VastaaPoista
  7. Samanmoisia ajatuksia täällä! Rakkaus ensimmäiseen ja ainoaan on vain niin pakahduttavaa, ettei ajatuksiin vielä ole mahtunut toista pientä (omani on huomenna vuoden). Ehkäpä parin kolmen vuoden päästä olisi seuraavan nyytin aika. Näitä asioita ei (onneksi) voi täysin etukäteen suunnitella 😊

    VastaaPoista