Ähky

by - tammikuuta 03, 2016

Tämä vuosi alkoi sillä, millä edellinen loppui, eli ähkyllä. Ei sellaisella joulusta aiheutuneella, tai muutenkaan farkkujen nappeja kiristävällä, vaan sellaisella tavaroista ahdistumisella. Olen jo pitkän aikaa pitänyt kotona isohkoa ääntä siitä, miten meidän pitäisi saada omistamaamme tavaramäärää vähennettyä ainakin puoleen. Teen parin viikon välein kodin kaapeissa inventaariota ja yritän löytää luopumisen kestäviä tavaroita ja tekstiilejä. Silti tuntuu, ettei mikään riitä. Kuluneen syksyn ja talven aikana kotoamme on poistunut useampi IKEAn kestokassillinen niin vaatteita kuin ihan muutakin, kuten vaikkapa elokuvia, CD-levyjä ja kirjoja, mutta silti se ei näy missään. Vähän niinkuin turhalta tuntuu koko työsarka.


Miksi nykypäivänä ihmisillä on niin paljon kaikkea? Miksi emme osaa heittää mitään pois? Tai, kyllä käsittääkseni jotkut osaavat. Urbaani legenda kyllä toistaiseksi ainakin itselleni. On todella vaikea luopua ehjistä ja hyväkuntoisista tavaroista, joita eittämättä jonain päivänä kyllä tarvitsisi. Miksi rahan säästäminen on niin paljon vaikeampaa kuin tavaroiden?!

Olen kyllä itse ollut nyt äärimmäisen kriittinen ja luopunut omaisuudesta sillä periaatteella, että olenko viimeisen kahden vuoden tai vuoden aikana tarvinnut kyseistä asiaa (ja miten monta kertaa), ja mikä sen arvo on, mikäli joskus sattuisin tarvitsemaan ihan oikeasti. Helpointa on luopua vaatteista. Vaikeinta taas ...no, kaikesta muusta. Jos eläisin kivikaudella, olisin pelkkä keräilijä. Luopumisen tuskaa on eniten aiheuttanut varmaankin (mun) maailman hienoin Fenderin Telecaster -kitara, jonka käyttötarkoitus viimeisten vuosien aikana on ollut lähinnä sisustuselementti. Ja vastaavasti joka päivä mietin, joko meidän on aika luopua Emmaljungan Viking -rattaista, joihin olen ollut älyttömän tyytyväinen, ja joista en mitenkään, siis millään lailla, raaskisi luopua. ...sekin päivä kyllä tulee.

Kaikkien näiden ristiriitaisten tunteiden keskellä olen kuitenkin onnistunut pitämään pään kylmänä, ja motivoimaan itseäni sillä, että less is more. Suurinta ja näkyvintä muutosta olen kyllä tehnyt vaatehuoneen puolella, mutta noin ylipäänsä olo on kevyempi ihan kaikin puolin. Silti tämä alkava vuosi tulee olemaan vielä paljon suurempaa luopumista, sillä nälkä kun tuppaa kasvamaan syödessä. Haluan päästä eroon siitä, että koti on täynnä erinäistä roinaa, jota pursuilee milloin mistäkin laatikosta. Lapsen lelut kun ovat joka tapauksessa levällään, niin aikuisten materialistiset tarpeet olisi miellyttävä minimoida, ihan kaikkien elämismukavuuden takia.

Olen jo miettinyt, pitäisikö turvautua kirjallisuuteen. Marie Kondon KonMari tuntuu olevan nyt se juttu? Ja Rinna Saramäen kirjoittama Hyvän mielen vaatekaappi toki myös. Kumpaakaan en ole lukenut, joten nyt saattaisi olla hyvä aika. Tämä vuoden alku tuntuu aika mainiolta ajankohdalta tämäntyyppiseen luopumisprojektiin, joka toki on kyllä kestänyt jo huomattavasti pidemmän aikaa (jopa vuosia), mutta joka nyt vaatisi vihdoinkin kunnollista ja heittäytyvämpää loppurutistusta. Haasteena itselläni vain on se, että harrastan (tai harrastamme) hyvin monipuolisesti erilaisia asioita, joten siksi kotoa löytyy niin soittimia, kameroita, viihdelaitteita, käsityötarvikkeita, piirustusvälineitä (siis en todellakaan osaa piirtää...mutta aina voi yrittää..) jne. Niistä on vaikea karsia. Yrittänemme kuitenkin silti. Onko teillä vinkkejä, miten ja millä periaatteella itse olette vähentäneet jo olemassa olevaa kodin materiavalikoimaa?

Tähän aihepiiriin palailen varmasti vielä myöhemmin, siihen kun tuntuu liittyvän melko monikin juttu.


Katso myös

16 kommenttia

  1. Mulla vähän sama juttu. Muutettiin vasta 3,5 vuotta sitten Suomeen ja meidän kaikki tavarat mahtui silloin henkilöautoon. Ja nyt sitä tavaraa on ihan älyttömästi - mistä ihmeestä... Oli ihan karseeta muuttaa keväällä Helsingistä Tampereelle kun ne muuttolaatikot ei vaan ikinä loppuneet. Mua kans kiinnostaisi tuo KonMari-kirja. Mielenkiinnolla luen tulevia postauksiasi tästä aiheesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis yök, miten paljon sitä tavaraa onnistuu kerääntymään. Ja jotenkin inhottaa, miten sitä itse on kehittänyt jonkun tunnesiteen tyyliin ihan kaikkeen mihin on joskus käsillään koskenut. Suunta ei siis voi olla kuin ylöspäin! :D

      Jatkossa luvassa ainakin vähän vaatejuttuja tämän aihepiirin tiimoilta, ja varmaan menee iPadille ostoon kyllä AINAKIN tuo KonMari! :)

      Poista
  2. Mäkin otan vastaan vinkkejä! Joka kerta kun näen vanhempiani heivaan äitini kirppispöydälle Ikea-kassillisen tavaraa, mutta viimeksi tänään löysin itseni miettimästä, etten iki maailmassa halua muuttaa mihinkään, kun rojua on niin hemmetisti, että tarvittaisiin perävaunullinen rekka muuttoautoksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, me ollaan muutettu niin usein, että sekin varmaan osaltaan motivoi tässä tavaroiden luopumisoperaatiossa. x) Mä aloin nyt lukea tuota KonMari -opusta, ja pakko sanoa, että se on ainakin tähän mennessä ollut aika vaikuttava!

      Poista
  3. Apua, täällä on ihan sama: siinä missä muut jakavat nyt alevinkkejä ja -koodeja, olen itse saanut shoppailusta ja tavaramäärästä niin tarpeekseni. Meidän vajaaseen kuuteenkymmeneen neliöön muuttaa vielä maaliskuussa kauan kaivattu pikkuveli, mikä ei ainakaan vähennä tavaramäärää. Meillä ongelma on lähinnä kaiken hamstraava mies, joka ei raaski luopua edes palkkakuiteistaan tai ikivanhasta nahkatakistaan - itse karsin esimerkiksi vaatekaappiani usein aika säälittä (ja apua, täytän myös liikaa!). Vanhoja tavaroita tulee onneksi myös kierrätettyä ulos Tori.fi:n avulla, mutta vielä kun löytäisi energiaa ihan totaaliseen kirppisprojektiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei siis yhtään enempää ROINAA! Järkevät ostokset onkin sitten ihan toinen juttu toki. Itsellä olisi tässä vuoden alkupuolella projektina oman vaatekaapin ehostaminen nimenomaan hyvillä vaatehankinnoilla. :)

      Samoilla neliöillä mennään kun tekin. :) Meillä on asunnossa tosi hyvä pohja, kun on vanha kerrostalo, jossa isot ja tilavat huoneet, niin tuntuu että tilaa kyllä on. Sitä tosin saisi silti olla paaaaljon enemmän, ehkäpä jos pääsisi eroon muutamista säilytyskalusteista tämän myötä! :)

      Mä oon tosi laiska kirppistelijä, ja oon surutta laittanut melkein aina vaatteet vaan keräyksiin, koska en jaksa nähdä sitä hinnoittelun ja paikan siivoamisen vaivaa. Vaikka se olisi kyllä taloudellisesti tosi kannattavaa. Mutta samalla myös sitten hidasta. Kun jostain on päättänyt luopua, haluaisin aina HETI päästä siitä eroon. :D

      Poista
  4. Minuakin ahdistaa kaikki tavaranpaljous. Olen koettanut jo monta vuotta punnita tarkkaan kaiken ostamani, tarvitsenko sitä oikeasti? Välillä kuitenkin vaan iskee ostomania, tarve saada kuluttaa. Se on tyhmää.

    Ennen tyttäreni syntymää olin tosi tarkka siitä, mitä hänelle ostin, jottemme heti huku kaikkeen vauvakrääsään. Mieheni kuittaili välillä, että stressaan liikaa siitä, että ostan jotain turhaa. Ei sekään nyt järkevää ole. Osaisi kulkea jossain tässä välimaastossa.

    Onni on kirpputorit. Siellä toiselle tarpeeton hyvä tavara saa uuden toivottavasti rakastavan kodin. Ennen vuokrasin noin kerran vuodessa kirpputoripöydän viikoksi ja vein sinne kaikki tarpeettoman. Näin sai kaappeja jonkin verran vajutettua. Nykyisin turhaa ei onneksi kerry niin paljoa kuin ennen, kun olen ollut tarkempi ostosten suhteen. Osa vanhoista vaatteistani oli myös jäähyllä raskauden ajan, joten ne tuntuvat taas melkeinpä uusilta, kun voin taas niitä käyttää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on varmasti suurin haaste just tuo ostaminen. Kaupassa sitä on jotenkin sokea sille aidolle tarpeelle. Ja sitten se kun on kiva saada jotain uutta.. Se on ehkä kaikista pahin. Tunne, josta pitäisi päästä eroon. Pitäisi kehittää omaa ajatusmaailmaa sen suhteen! :)

      Poista
  5. Niinpä! Viime keväänä keittiörempan jälkimainingeissa siirsin paljon tavaraa kierrätysosastoon, ahdistaa edelleen miksi olen joskus ostanut esim. vaatteita niin paljon että voisin melkein perustaa oman kirppiksen. o_O Kirppispaikka mulla on viimeisen vuoden aikana ollut useamman kertaa, mutta vaatetta ja tavaraa sen kun riittää. No, ainakin ostokäyttäytymiseen se on vaikuttanut positiivisella tavalla ja ostoksia tulee nykyään punnittua varsin tarkkaan.

    KonMari on vielä lukulistalla, mutta Rinna Saramäen kirjan luin viime vuonna ja siitä sai kyllä paljon ajattelemisen aihetta. Multa saa opuksen lainaksi, jos ei tahdo itselle hankkia tai kirjastossa on yhtä pitkä jono kuin vuosi sitten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tuolla aiemmassa kommentissa kirjoitinkin, että oon tosi laiska kirppistelijä. Olis ihanaa, jos sais vähän rahaakin takaisin luopumisistaan, mutta sitten en vaan jaksa, ja ennemmin annan pois ilmaiseksi... :D Kunhan vaan eroon pääsisi -periaatteella.

      Mä aloitin nyt KonMarin (haha, oon melkein jo lukenutkin, koska tässä sairastellessa se on ollut sopivan leppoisaa luettavaa), ja vahva suositus! :)

      Voisin kyllä hei mieluusti lainata tuon Hyvän mielen vaatekaapin! :) Laita vaikka facebookissa viestiä, tms. :)

      Poista
  6. Meillä on tehty tavarapäivässä poistoa vuoden ajan. Sitten on kokeiltu kuukausi sitä, et eka päivä 1 tavara, toka päivä 2 tavaraa jne. olen lukenut Anne te Velde-luoman kirjan aiheesta. Ja nyt yöpöydällä Konmari. Minulla ei ole vastausta kysymyksiisi, mutta yritys on kova hallita kaaosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa netistä luin noista tavara päivässä ym. metodeista, mutta jotenkin ne ei tuntuneet olevan tarpeeksi. Mutta tuo KonMari nyt vaikuttais kyllä tosi sopivalta! :) Musta tosin tuntuu, että ihan prikulleen en lähtisi tuota kirjaa noudattamaan, mutta itselle sopivalla tavalla, ja järkevä ajankäyttö huomioiden. :)

      Jospa se kaaos joskus vielä selätettäisiin! Niin meillä, kuin teillä! :)

      Poista
  7. Mä olen kirjoitellut blogini puolelle paljon minimalistisesta ajattelusta, karsimisesta, järkevämmästä kuluttamisesta.. vinkkejä,ajatuksia ja välillä vähän paasausta.

    Turhasta luopuminen tuottaa ihan älytöntä mielihyvää. Elämä on kertakaikkiaan helpompaa kaikin puolin kun tavaraa on vähän, kaikelle on paikkansa eikä omista turhia asioita.
    Tuo Konmari- tekniikka on muuten varmasti hyvä kaikille,joilla on ongelmia päästä alkuun ja saada pysyviä tuloksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos vinkistä. Käyn tutustumassa blogiisi! :)

      Toi on niin totta. Tulee aina valtava helpotuksen tunne, kun ovesta lähtee se IKEA-kassillinen tavaraa pois. Vaikka välillä ei raaskisi luopua, niin loppujen lopuksi tuntuu tyhmältä säilyttää tavaroita kaapissa. ...jos ei niille ole enää tarvetta.

      KonMari vaikuttaa ainakin hyvältä, ja meille sopivalta. Mieskin jo innostui siitä! :)

      Poista
  8. Voi, miten kaunis kuvasi sinusta. Teetkö kuvaustöitä Helsingissä? Olisi mukava päästä malliksi juuri tämän tyyppisin kuviin, kun tämän postauksen kuva, mutta onko sinulla mahdollisuutta / aikaa tulla Helsinkiin esim. kevään aikana, jos sopii hyvissä ajoin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! :) Mä olen aika niukanlaisesti sopinut kuvauksia Turun ulkopuolelle. Jos ovat sopineet meidän perheen reissuihin, niin silloin toki! :)
      Nyt en ole ottanut toistaiseksi ollenkaan uusia kuvausvarauksia, kun meidän arki on ollut niin hektistä, että ollaan koitettu löytää vaan perheelle yhteistä aikaa. :)

      Keväästä en sitten tietenkään vielä osaa sanoa, kannattaa siis ehkä kysellä silloin vielä uudestaan vaikka ihan sähköpostilla. :)

      Poista