Miksi aikuisten värityskirja oli sittenkin hyvä ostos?

by - tammikuuta 07, 2016

Aikuisten värityskirjoista on puhuttu jo aika pitkään. Ne ovat olleet trendinsä huipulla jo jonkin aikaa. Ensimmäistä kertaa näin aikuisille suunnatun värityskirjan itseasiassa vuonna 2011 (tai 2012), kun Reetta V. hymyssäsuin kouluaamuna esitteli hauskaa muotiaiheista värityskirjaansa, jonka oli juuri löytänyt kirjakaupasta. Se olikin ihan hauska. Sitten unohdin koko asian. Pitkäksi aikaa. Siitä pari (ellei kolmekin) vuotta eteenpäin kauppojen hyllyillä huomasin näitä nyt suosittuja mindfulness-henkisiä aikuisten värityskirjoja, joissa oli zentangle-tyyppisiä kuvioita.


Pitkään olin olevinani niiden yläpuolella. Miksi? No, koska diy-juttujen fanina olin sitä mieltä, että ennemmin piirtäisin kuviotkin itse, kuin värittäisin jonkun toisen jo piirtämiä kukkia. Muuten ihan hyvä, mutta p***at. Enhän mä osaa oikeasti piirtää. Osaan piirtää ihan ok hyvin, mutta kun sanon ok hyvin, tarkoitan huonosti. No, joka tapauksessa, tästä syystä tosi pitkään välttelin aikuisten värityskirjoja. Olinhan minä taas jälleen kerran, tyypillinen minä. Vastarannan kiiski. Olisin kyllä halunnut värittää, ajatuksena se nimittäin vaikutti mukavalta. Mutta se olisi edellyttänyt sitä, että olisin opetellut piirtämään oikeasti kivoja zentangle-kuvioita.

Kaikesta tästä lapsellisesta ja oikeastaan hivenen stressaavastakin asenteesta huolimatta, olen nyt onnellinen aikuisten värityskirjan omistaja. Ollut jo tovin verran. Viime syksynä kaupasta tarttui mukaan Johanna Basfordin Salainen puutarha -värityskirja, joka puhutteli minua kuvillaan. Ne olivat juuri sellaiset, mistä minä pidän; täynnä pienen pieniä yksityiskohtia, kukkia, lehtiä, lintuja... Aluksi tosin värittelin hyvin vähänlaisesti, enkä edelleenkään mitenkään fanaattisesti. Aikaa tuntui olevan ei yhtään. Syksy oli niin kiireistä aikaa, että yksi suurimmista haaveistani oli, uskokaa tai älkää, että minulla olisi aikaa värittää värityskirjaani. Ei ollut. Mutta nyt on.



Tässä väritellessäni olen tullut siihen tulokseen, että olen ollut äärimmäisen hölmö. Stressaava, ja lukossa. Kyseessä on toki pelkkä värityskirja, mutta itselleni se on hyvä vertauskuva noin ihan arkielämäänkin. Aloitin kirjan värittämisen ensimmäiseltä sivulta. Harmittelin, kun se ei valmistu koskaan, kun minulla ei ole aikaa värittää sitä. Yksi lukko aukesi, kun tajusin, ettei kukaan määrää, että minun pitäisi värittää kuvat kirjan mukaisessa järjestyksessä. Toinen aukesi, kun oivalsin, että voin aloittaa uuden kuvan värittämisen, vaikka joku muu jäisikin keskeneräiseksi. Ja se ensimmäinen aukesi, kun tajusin, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan on tosi okei värittää muiden piirroksia, kuten lapsenakin oli. Niin yksinkertaisia juttuja, mutta niin vapauttavia ajatuksia. Pitäisi tehdä niitä asioita, joista nauttii, ja joista pitää. Nyt, viisastuneena, väritän kirjasta ihan mitä huvittaa. Kaltaiselleni järjestelmällisyydestä nauttivalle perfektionistille tuo ajatus olisi aiemmin tuntunut varmaan vähintäänkin absurdilta, mutta nyt jotakin on toisin.

Kun aikaa on jo muutenkin niukasti, pitää se vapaa-aika käyttää siksi erityisen hyvin. Tottakai tiesimme, että lapsen saaminen muuttaa arjen, ja että oma aika vähentyy selvästi. Tiesimme kaiken tämän. Se on kuitenkin ollut meidän vanhempien arjessa juurikin se suurin haaste, ja sitä se tulee varmasti pitkään vielä olemaan. Itse olen nyt yrittänyt löytää tasapainoa sen avulla, että käytän vapaa-aikani nimenomaan siihen, mitä minä haluan tehdä. Olen yrittänyt kuunnella itseäni enemmän, sanoa enemmän "Ei" (tiedättehän ne "ehtisitkö, voisitko, kiinnostaisiko" -kysymykset, jotka loppujen lopuksi saavat sinut vain tuskailemaan omaa kiireisyyttäsi?).


Kun on kiire, tarkoittaa se myös monesti stressitasojen nousua. Nyt töiden aloittamisen (ja täten iltojen vapaa-ajan lisääntymisen) myötä on se taso laskenut huimasti. Suurimpana tekijänä on ollut aivan varmasti se, että olen nyt ihan oikeasti ehtinyt tehdä sellaisia asioita, joista vain aiemmin haaveilin. Kutoa, värittää, katsoa elokuvia (paljon), siivota kotia (KonMari-metodin toteuttaminen on muuten alkanut) ja ihan vain olla. Se on paljon se. Niihin tekemisiin on mahtunut siis melkeinpä puolentoista vuoden haaveet. Miten ihmeessä edes sain itseni niin kiireiseksi? No, ihan itse, oman luonteeni avulla.

Koska aikuisten värityskirjan avulla sain tänäänkin itselleni näin valtavan isot ajatukset aikaan, ei kyseessä voi olla huono tuote. Kannattaa siis ehdottomasti seuraavan kerran selata lehti- ja kirjahyllyiltä nuo värityskirjat, ja etsiä sieltä se itselle sopiva. Jos ajattelet nyt, ettei sinulla ole aikaa väritellä mitään kuvia, se on ehkä totta. Mutta, sitä aikaa kyllä löytyy, jos niin haluaa.


Katso myös

8 kommenttia

  1. Jes, kyllä! Värittäminen on ihan parasta: meditatiivista, rauhoittavaa ja visuaalista. Oon myös satavarma, että monilla oppitunneilla olisin oppinut aikanaan paremmin, jos olisin värittänyt samalla, kun kuuntelin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä on kyllä! :) Varsinkin kun ei liiaksi stressaile siitä, että miten hieno pitää nyt kuvasta tulla jne. Antaa vaan kynien värittää! :)

      Poista
  2. Mulla vähän samanlaista vastarannankiiskeilyä. Ekan ostamani värityskirjan annoin mun siskolle, kun hän tykkää värittää ja mulla ei ollutkaan mun juttu. Juuri tuo aika, ei tarpeeksi luovaa ym. Äitini lähetti minulle mielenrauhaa värityskirjan. Sille annoin uuden mahdollisuuden. Värittelin yhtä satunnaista kuvaa ja aika rentouttavaahan se oli. Seuraavan kerran väritän sitten, kun siltä tuntuu. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä varmaan yksi helpoimpia keinoja rentoutua, tämä värittäminen. On nyt tullut useempaan kertaan todettua. Taikaa! :)

      Poista
  3. Mulla on samankaltainen viha-rakkaussuhde näihin kirjoihin. Nyt omistan ainakin kaksi. Tuon saman ku sulla ja samaisesta kirjasta vielä postikorttiversionkin. Ja sitten mulla on vielä pisteestä pisteeseen 1000 pistettä kirja. Aikaa ei ole tarpeeksi ja itseasiassa mäkin mielummin piirtäisin ne kukkaset ihan itse :D mutta niin, sitä aikaa ei ole. Edes siihen värittämiseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi pisteestä pisteeseen olis muuten kans varmaan aika kiva! Mulla kans vielä kyllä aika on kortilla, kun tietty kotona on kaikkea muutakin hommaa. :) Mutta pieni värityshetki silloin tällöin antaa energiaa mukavasti sitten taas muihin iltoihin. :)

      Poista
  4. Mulla samoja ongelmia värityskirjojen värittämisen kans :D Sit mua kiinnostas kamalasti se, et ois oikeasti Aikuisten Värityskirja. Semmonen siis, jossa olisi oikeasti vähän aikuismaisempaa kamaa kuin kukkia. Löysin kyllä tämmösen, aattelin tilata joku päivä https://mesenaatti.me/tuhma-aikuisten-varityskirja/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tarviihan niiden kuvien olla tietenkin sellaisia, joita itse jaksaa värittää! :]

      Poista