10 neliötä pienempään kotiin - miksi?

by - toukokuuta 18, 2016


Monen mielestä meidän perhe asui jo nyt melko pienillä neliöillä. Muutimme vuosi sitten yli 80 neliön kolmiosta noin 60 neliön kaksioon. Tämä ei tuoreelle lapsiperheelle ollut varmastikaan se kaikista loogisin ja tyypillisin ratkaisu. ..ja nyt olemme tekemässä saman uudelleen, kun muutamme parin viikon sisällä alle 50 neliön kaksioon. Miksi ihmeessä?

Koska suoraan sanoen, asumisen mukavuus ei meille synny neliömääristä ja yksityisyydestä. Oleellisempaa arjessamme on ollut käytännöllisyys ja helppous. Isommat neliömäärät vievät enemmän aikaa siistinä pitämisen kannalta. Isompaan neliömäärään myös monesti päätyy enemmän tavaraa (koska tilaahan on). Ja mitä enemmän tavaraa, sitä enemmän arkista kodin ylläpitoa.

Pakko myös myöntää, että näin kaupunkilaisena tulee monesti miettineeksi, mihin ihmiset tarvitsevat esimerkiksi 50 neliön kokoista terassia omassa kodissa. Tai miksi neliömääriä pitäisi olla lähemmäs 30 yhtä asuinhenkilöä kohden. Toki ymmärrän varsin hyvin senkinlaisen (tilaa ja avaruutta arvostavan) mukavuuden, mutta nyt kun ilmastonmuutos on taas sopivasti alkuvuodesta noussut median huomioon, on hyvä miettiä samalla omia elämistottumuksiaan ja kuluttamista. Ja eritoten sen hintaa ympäristölle.

Mitään Äiti Teresaa en tässä esitä, koska meidän perheellä olisi ihan yhtä paljon korjattavaa kulutustottumuksissa kuin muillakin. Oleellisempaa kuitenkin taitaa olla se, onko valmis tekemään mitään sen eteen, että kuluttaminen omalta osalta muuttuisi kestävämmäksi. Tämä on siis yksi syy pienemmän asunnon valintaamme. Suurin syy on kuitenkin ollut se, että olemme miettineet huomattavan paljon sitä, tarvitsemmeko asuintilaa miten paljon, ja mikä kodin merkitys ja tarkoitus meille on.

Meidän perheessä on kolme henkilöä. Kaksi aikuista ja yksi taaperoikäinen lapsi. Asuntovaihtoehtoja katsoessamme harkitsimme myös alle 40 neliön pieniä kaksioita. Totesimme ne kuitenkin tällä hetkellä liian pieniksi, ja kompromissiratkaisu oli siis noin 50 neliön kaksio. Pohjaratkaisuna kaksio oli välttämätön, koska lapselle on ilta-aikaan annettava mahdollisuus rauhoittua ja nukkua huoneessa, jossa me aikuiset emme oleskele.

Huijaisin, jos en nyt paljastaisi tässä vaiheessa, että kyllä mua vähän jännittää, miten me mahdutaan uuteen kotiin. Toisaalta taas tiedän, että mahdutaan aivan hyvin! Moni huonekalu on vaihtanut viime viikkoina jo kotiosoitettaan uusien omistajien luo, ja me harkitsemme uusien kalusteiden hankkimista erittäin tarkkaan ja nirsosti. Tällä hetkellä pyörittelemme sohvaratkaisuja mielessämme, mutta päätöstä ei voida tehdä ennenkuin muutto on ohitse ja näemme, mikä ratkaisu oikeasti olisi toimiva, käytännöllinen ja kestävä uudessa kodissa. Ylipäätään tämä(kin) muutto pyritään hoitamaan mahdollisimman vähäisillä investoinneilla.

Suoraan sanottuna, tämä koko kulutushysterian valtaama nykykulttuuri kaipaisi mielestäni jonkinlaista ravistelua ja peiliinkatsomista. Kuinka paljon on paljon? Ja kuinka paljon me tarvitsemme, ja mitä? Tänään julkaistu mielenkiintoinen artikkeli pienillä neliöillä asumisesta löytyy muuten Yle:n sivuilta.


Katso myös

16 kommenttia

  1. Todella hyvä ja tärkeä kirjoitus. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Hirveän monet mieltävät pienen asunnon pakkoratkaisuksi tai todella hankalaksi vaihtoehdoksi, mutta itse pienissä asunnoissa pitkään asuneena en näe asiaa ihan näin. Niin kuin kirjoituksessasikin sanoit, vähemmät neliöt vaativat mm. vähemmän siivousta ja pienessä asunnossa kaikki on aina lähellä. Toisaalta pienessä asunnossa pienikin sotku saattaa helposti näyttää todella suurelta, mutta sitä helpommin pienessä asunnossa tulee myös pidettyä huolta järjestyksestä. Se, miten toimivan asunnosta saa riippuu kuitenkin paljon pohjaratkaisusta. Neliöiltään hyvinkin suuresta asunnosta saa hankalan pohjaratkaisun avulla ahtaan ja pimeän kun taas pieni asunto voi olla hyvinkin avara ja tilava. Lisäksi tulevat vielä varastotitilat, jotka nekin saattavat olla yllättävän suuret.
    Ainoana miinuksena voisin sanoa, että useammille yövieraille saattaa olla haastavaa löytää majoitustiloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olen huomannut, että olettamus on se, että ei ole varaa isompaan asuntoon, jos asuu pienessä. Toivoisin, että tulevaisuudessa kukkaron paksuutta ei määritellä asumisen muodolla ja koolla.

      Poista
  3. Aina kun on kaksiossa asunut niin on ihan outoa jopa kohta puolin muuttaa asuntoon jossa on kolme huonetta. Se kolmas huone on varmasti ihan kiva mutta en sitä välttämättömänä näe. Kuitenkin enemmän kuin hyvin on nytkin jo pari vuotta mahtunut kaksiossa asumaan kahden lapsen kanssakin eikä edes tiukkaa ole tehnyt. Joten pienien kotien kannalla olen. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet kodit on kyllä pop. Ja tärkeintä tietenkin, että koti palvelee asujiaan sopivalla tavalla. :)

      Poista
  4. Meillä oli liian pieni koti, jonka myimme. Isompaa kotia ei ole vielä löytynyt, joten asumme nyt 79 neliön kolmiossa. Ja meillä on 4 lasta ja minulla 2 hoitolasta 4 kertaa viikossa. Yllättävän hyvin olemme tähän mahtuneet, kun myimme sohvan ja paljon, paljon muutakin pois. Haaveilen kyllä isommasta asunnosta! Ja sitä siis etsitään. Mutta allekirjoitan kyllä nuo ajatuksesi pienemmän asunnon hyvistä puolista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tehokkaasti kyllä olette neliöt ottaneet käyttöön varmasti! :) Ja jossakin se raja tottakai menee. Siinä vaiheessa varsinkin, kun lapset alkavat olla jo leikki-iän yli.

      Poista
  5. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Allekirjoitan monet kohdat täysin. Jos kerkeät niin olisi mielenkiintoista nähdä esittely uudesta kodistanne muuton jälkeen ja millaisia ratkaisuja olette tehneet mahtuaksenne kotiinne. Minua aina kiinnostavat pienet kodit ja tilaratkaisut, ehkä koska asumme Helsingissä enkä halua asua kovin kaukana keskustassa. Meillä on tosin teihin verrattuna "hulppeat" 70 neliötä ja kolme huonetta kolmelle hengelle, mutta suunnittelen jo valmiiksi miten mahtuisimme tähän myös jatkossa jos saisimme perheen lisäystä. Tosiaan pohjaratkaisulla on kyllä todella suuri merkitys, meillä on harmi kyllä järjettömän suuri kylpyhuone, jossa on paljon hukkaneliöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti koitan saada jonkinlaista kotipostausta kasaan! :) Pohja on kyllä tosiaan se asunnon oleellisin juttu, ja suurin tekijä siinä kun mietitään käytännöllisyyttä.

      Poista
  6. :) Itsekään en niin neliöistä välitä, kunhan asunto muuten on toimiva pohjaratkaisuiltaan. Me asutaan 56m2 kolmiossa ja meitä asuu täällä yhteensä viisi. Täälläkin on itseasiassa hukkaneliöitäkin :D. Parasta on se, että pystytään näihinkin neliöihin yhdistämään työ ja asuminen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, vau! Tuo on jo tosi hyvin kyllä. Eli mun on siis ihan turha jännittää yhtään sitä, miten me mahdutaan 49 neliöön. ;)

      Poista
  7. Tunnistan ihmettelyn ja ymmärrän hyvin ratkaisunne. Meillä, vaihtelevasti 3-5 hengen perheellämme, oli Helsingissä 45 neliön kaksio. Ja kukaan meistä ei halunnut muuttaa siitä pois, eivät aikuiset eivätkä edes esi-teini-ikäiset lapset. Yhtäällä jokaisella oli mahdollisuus omaan rauhaan jossain huoneen nurkassa tai ikkunalaudan kolossa ja toisaalta taas ne pienet hetket, kun olimme kaikki yhtä aikaa kotona, olivat juuri sitä aikaa, kun kuitenkin halusimme viettää yhdessä. Hyvä pohja mahdollisti tuon kaiken.

    Nyt Espanjassa kahden kerroksen kämppä on ehdottomasti liian iso ja syksyllä edessä muutto uuteen. Ja pienempään. Kuvaamasi helppous ja yksinkertaisuus ovat juurikin se, mitä pieni koti mahdollistaa, ja mitä myös olen oppinut kaipaamaan tässä seitsemänkymmenen neliön asunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monen silmissä pienempään asuntoon muutto on aina negatiivinen asia. Tunnutaan arvostavan nimenomaan sitä, että on iso koti ja tilaa. Kun tärkeämpää olisi juuri se, että koti ja sen tarkoitus kohtaavat. Helpompi arki on kyllä sen neliöistä luopumisen arvoista, ainakin omasta mielestäni.

      Poista
  8. Ja vuoden päästä muutatte taas kun lapsi tarvitsee oman huoneen. No mikäs siinä jos tykkää muuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuokra-asunnon kanssa ei onneksi tarvitse aina miettiä kovin montaa vuotta eteenpäin. ;) Sitäkään en vielä tiedä, tarvitseeko 2,5 vuotias lapsi välttämättä omaa huonetta. Aika näyttää sen, miltä arki tuntuu sitten vuoden päästä. :)

      Poista