Sitten kun olen - ei enää

by - maaliskuuta 28, 2017

Kun olin 17, ajattelin, että sitten kun olen 20.

Kun olin 20, ajattelin, että sitten kun olen 25.

Kun olin 25, ajattelin, että sitten kun olen 30.

Nyt kun olen 30, en enää halua.






Minulla on aina ollut haaveita. Eikö meillä kaikilla? Kuitenkin liian usein mietimme niiden toteuttamista sitten kun...

Tero kysyi viikonloppuna, onko minulla 30 ikäkriisi. On. Totta vie on! Minulla on ikäkriisi, koska lopulta, viimein, heräsin siihen, ettei kaikki voi aina olla vasta sitten kun. Jotkut asiat ovat jo nyt. Ja toiset tulevat olemaan, nyt. Mutta mikäli aina ajattelee sitten kun, eivät ne koskaan ole tai välttämättä edes tule.

No mutta. Enhän minä aina ole sitten kun. Olen innostuva ja aikaansaava, usein. Mutta kun on kyse haaveilusta, minä olen sitten kun. Vaan en minä enää! Koska nyt minä päätin, että minun haaveeni (toteutuvat tai eivät) tapahtuvat nyt. Tai, ei niiden tarvitse tapahtua nyt, mutta tiedättekös, kun yleensä haaveiden toteutuminen vaatii työtä. Niin sitä työtä minä en enää pakoile, vaan rohkeasti hyppään tuuleen ja annan sen viedä. ...koska sitten kun, kaikki olisi täydellisen suotuisaa, tuuli voi olla jo tyyntynyt ja vaihtanut suuntaakin. Kyllä minä olen tämän hetken ja nämä tuulet itse itselleni velkaa.

Kun sitten minä voin onnistua, tai vähintäänkin olla täysin tyytyväinen omaan yritykseeni onnistua.

Sitten kun lopettaa ajattelemasta sitten kun, mahdollistaa itselleen läsnäolon ja sen voiman, jonka se saa aikaan. Sinä ja minä ollaan tässä ja nyt. Ja me voidaan olla tässä ja nyt. Ja me voidaan toteuttaa meidän unelmia jo nyt.

Ja nämä ikäkriisit, no ne kuuluvat elämään, ja niitä on hyvä olla. Koska ne saavat meidät ajattelemaan ja arvostamaan.


Viimeinen kuva Teron ottama.

Katso myös

0 kommenttia