Vieraana Pirunpesässä

by - huhtikuuta 17, 2017

Tuuli vihmoo poskia. Olemme päättäneet tehdä pienen metsäretken Pirunpesään. Nopean kotona tehdyn tiedonkeruun perusteella kerron miehelle löyhästi paikan sijainnin ja sen historian. Turussa Lentokentän kupeessa sijaitseva Kärsämäen Pirunpesä on vanhojen uskomusten mukaan itse pirujen asuinpaikka. Toisen tarinan mukaan Jumala, kyllästyttyään pirujen touhuihin, antoi salaman halkaista Pirunpesän, jolloin pirut lensivät pois. Jää siis oman harkinnan varaan, kumpaan taruun uskoa.


Saavumme paikalle ja epäröimme, josko löydämme kohdettamme kovin helposti. Pirunpesä kuitenkin sijaitsee aivan tien tuntumassa ja pian huomaammekin, että sen löytäminen käy vaivattomasti. Paikalla on lukuisia sammalen peittämiä kivenlohkareita vieri vieressä. Isompia ja pienempiä. Suurin kaikista, Pirunkivi, erottuu muista lohkareista. Se on valtava. Suomen toiseksi suurin siirtolohkare, joka on haljennut osiin. Sen keskelle muodostuu kylmäävä rotko. Lohkareen alle on muodostunut luolasto, jota nimenomaan on pidetty pirujen asuinpaikkana.





Olemme vaikuttuneita näkemästämme. Alue on laaja ja pienen ihmisen silmissä pysäyttävä. Luonnonvoimat ovat täällä läsnä. Tunnelma on mystinen. Kilvan varoittelemme miehen kanssa taaperoa: 

- Kävele varovasti!
- Katso, mihin astut!
- Varo nyt ettet kompastu, siinä on oksia maassa.

Jonkun aikaa siirtolohkaretta ja sen ympäristöä tuijoteltuamme, lähden kiertämään lohkareen toiselle puolelle. Mies ja lapsi seuraavat muutaman metrin taaempana. Kiviin on syntynyt upeita pintoja ja värisävyjä. Ne hivelevät silmiä. Kuvaan niitä kameralla muistiin. Kuljemme reippaasti eteenpäin, määränpäänä siirtolohkareen vastakkainen puoli. Olin lukenut luolastoista paristakin eri blogista, mutta vielä ei eteeni ole osunut yhtään luolaa.





Mies jää taaperon kanssa hieman jälkeen kun etenen nopeammin kohti Pirunkiven toista puolta. Yritän puilta saada mahdollisimman esteetöntä kuvaa lohkareesta, mutta kasvusto on runsaahkoa. Lähestyn lohkaretta ja poikkean polulta. Nyt huomaan jo luolastoakin. Lohkare on jopa vaikuttavampi täältä katsottuna. Sen halkeamat ovat kuin veitsen terävät ja saavat minut epäröimään. 

Löydän sopivan kohdan kuvanottamiselle, puiden välistä. Olen juuri ottamassa kuvaa, kun silmissäni vilahtaa salamannopeasti minua kohti liikahtavaa liikettä luolan suulla. Sydän hypähtää ja pysähtyykin varmasti hetkeksi. Olen varma, että näin mustan hahmon luolan suuaukolla. Peräännyn nopeasti takaisin polulle. Olin päättänyt, että minun uskomani tarina on se, jossa Jumala halkaisi kiven ja pirut lensivät pois. Nyt kuitenkin alkaa tuntua, että se tarina ei ollutkaan se oikea.


Ehdin nopeasti takaisin miehen ja lapsen luo pelokkaana ja sanon miehelle, mitä kuvittelin nähneeni. Mies naurahtaa säikähdykselleni, mutta ymmärtää mielentilani. Lähdemme vierasta polkua pitkin tien suuntaan takaisin autolle. Sydän hakkaa ja selkäpiitä karmii koko paluumatkan pois metsästä. Poistuessamme jo tien puolelle, huomaamme metsän reunassa vartioivan puisen olennon. Se on kuin tulta syöksevä lohikäärme, jonka katse varoittaa vierasta astumasta pidemmälle. 

Olihan retki. Kokemus oli voimakas ja jää muistiin varmasti pitkäksi aikaa.


Pirunpesä on hieno näyte luonnosta ja jääkaudesta. Se ei kuvissa ole oikeastaan edukseen, sillä paikasta on vaikea saada realistista kuvaa kaiken puukasvuston takia. Siirtolohkare on 15 metriä korkea, ja Suomen toiseksi suurin. Se on siis todellakin iso. Pirunpesä alueena on myös yllättävän laaja kaikkine lohkareineen ja vanhoine jääkauden aikaisine rantoineen.

Mainio retkipaikka ja historiansa takia myös mielenkiintoinen. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että saattaapa siellä mielikuvituskin tehdä kepposet, kuten allekirjoittanut voi nöyränä todeta. Silti, olen ihan varma, että näin luolan suulla jotakin.




Kärsämäen Pirunpesä sijaitsee Turussa, Lentokentän läheisyydessä. Aerotien ja Soralantien risteyksen kun asettaa määränpääksi, on lähellä varsinaista kohdetta. Google Mapsista Pirunpesä löytyy myös.

Katso myös

0 kommenttia