Boheemit keventäjät

by - toukokuuta 08, 2017

Tiedätkö sen tunteen, kun tuntuu, että haluaisi joskus vain hetkeksi karsia kaiken ympärillä olevan? Pistää polvet koukkuun ja kääriytyä pieneksi mytyksi keskelle tyhjyyttä. Entä muistatko, miltä tuntui lapsuus ja huolettomuus? Milloin viimeksi pystyit nauttimaan ilon tunteesta täysillä, ilman että mielessä epämääräisesti haahuilevat ne ajatukset, jotka muistuttavat harmeista, huolenaiheista ja sattuneista tai mahdollisista tulevista sattumuksista? Sanovat tätä aikuisuudeksi.


Mielessä tuntuu tällä hetkellä olevan vahvasti sellainen "hidasta elämää" -vauhti meneillään. Se kaikki alkoi siitä, kun tavarat alkoivat aiheuttaa ähkyä. Konmari oli kova sana meidän taloudessa reilu vuosi sitten. Ei sitä tähän päiväänkään mennessä ole unhoitettu, vaan säännöllisesti sen voi edelleen kuulla minun ja miehen arkisissa keskusteluissa (yleensä miehen vaatekaapin siivouksen yhteydessä).

Se, mikä alkoi tavaran karsimisesta, johti täysin luontevasti myös muun elämän karsimiseen. Tämän bloginkin jätin, kun siihen hetkeen en kokenut sen tuottavan riittävästi iloa. Tilanteet kuitenkin muuttuvat, ja ilonaiheet vaihtuvat. Mikä on tietenkin hienoa, ja yksilöllistä. Toisille vaihtelu on elinehto, toiset taas pitävät tasaisemmasta arjesta. Minä pidän vaihtelusta, mutta se nyt taitaa jo lukea otsassanikin. Isoilla tikkukirjaimilla. Boldattuna. Jättimäisellä fonttikoolla.

Nyt en kuitenkaan puhu varsinaisesti vaihtelusta ja sen tarpeesta. Puhun siitä, miten edelleen tavaroiden karsinnan jälkeen karsin elämää. Koko ajan. Punnitsen ja mietin, mitä minä haluan tehdä ja kuinka paljon. Hyödyn on oltava balanssissa. Hyöty tarkoittaa minulle ratkaisevassa asemassa olevia tekijöitä hyvinvoivan olotilan saavuttamiseksi. Käytännön tasolla puhutaan rahan lisäksi tietenkin henkisestä pääomasta, vapaa-ajasta ja sen laadusta, elinympäristöstä ja muista vastaavista, ihan perusjutuista.

Erityisen paljon olen viime kuukausina kaivannut vaatimattomampaa elämäntyyliä. En nyt tarkoita erakoitumista täysin omavaraiseen talouteen metsän ja pellon reunaan. Vaan sellaista, tiedättekö... Että pärjäisi vähemmälläkin. Olisi vain yksinkertaisesti vähemmän kaikkea ja samalla henkisesti enemmän läsnä. Boheemimpi elämäntyyli kuulostaa mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta, kuitenkin tähän meidän normaaliin arkeen yhdistettynä. En juuri nyt kaipaa suuria elämäntapamullistuksia. Vain pientä pintaremonttia. Tai sellaista kevätsiivousta, jolloin vihdoin heitetään ne pitkään nurkissa lojuneet rojut tai kerääntyneet roskat muualle (asianmukaisesti kierrätettynä). Sellaista virkistävää ja mieltä puhdistavaa kesäsadetta.

Ei nyt puhuta painonpudotuksesta, mutta voisiko tämä kevät ja kesä olla sellainen Keventäjät-kausi? Sellainen mielenmaiseman hakemisen ja sen maalaamisen työstämisaika? Jos aloitettaisiinkin boheemit keventäjät? Mistähän sitä alottaisi? 

...tai jospa minä nyt vain ihan hetken istun tässä paikallani, hiljaa, silmät kiinni ja hengittelen. Mietin, miltä hymyily tuntuu, ja käyn läpi niitä hetkiä, jotka päivän aikana saivat tuon tunteen aikaan.

Kyllä se siitä, kuten taaperollamme on tapana sanoa.

Katso myös

0 kommenttia