Miten hidastetaan vauhtia?

by - toukokuuta 28, 2017

Niinpä niin. Kaasua on helppo painaa, ja välillä tulee ajettua useammallakin eri kaistalla. Vaan eihän sitä kovin pitkään jaksa. Sitten loppuu bensa, ja käsijarrukin menee vahingossa päälle. Ja itseasiassa, jos on liian pitkään ajellut käsijarru päällä, saa se aikaan vikojakin, joita pitäisi korjailla.


Onneksi on ratkaisuja, vaihtoehtoja ja valintoja. Ja sitten on trendejä; downshiftaaminen, minimalismi, KonMari... Mitä kaikkia näitä nyt olisi? Kaikki tähtäävät hyvinvointiin ja hyvän olon ympäristöön. 

Meillä Konmari on jo koettu ja toimivaksi todettu. Ei se silti ole ratkaisu kaikkeen.

Minimalismi on vain haave, kaukainen sellainen. Nimittäin realismi iskee vasten kasvoja kun lähdetään luettelemaan meidän perheen mielenkiinnon ja harrastusten ja haaveiden kohteita.

Downshiftaaminen sanana herättää jotain uskomattoman negatiivisia tuntemuksia. Se on vaan termi, jonka Konmarittaisin iloatuottamattomana ja vaihtaisin tilalle jonkun toisen. Elämän yksinkertaistaminen? Kattaako se tuon alkuperäisen trendi-hype-anglismin kokonaan? Mutta noin teorian tasolla, jos unohdetaan tuo anglismi, se kuulostaa juuri siltä, mitä itse kaipaan.

Downshiftaus pähkinänkuoressa on elämän keventämistä. Siitä tehdään vähän leppoisampaa. Pääajatus on siis vähentää kulutusta ja sitä kautta rahan tarvekin pienenee, joka taas voi edesauttaa vähentämään työntekoa. 

Paljon olen pohtinut elämää ylipäänsä. Miten siitä saisi sellaista minimalistisempaa? Miten ja mistä karsia? Kun lähtökohtaisesti on vain kiinnostunut monista asioista. Toki monet harrastukset ovat kausiluonteisia; en minä keväisin ja kesäisin virkkaa ja tee käsitöitä. Mutta tosi moni asia jää tekemättä ajanpuutteen vuoksi. Ja silti tosi moni tulee tehdyksi. 

Päätinkin listata, mitä asioita olen viime aikoina (kuukausina) tehnyt tai jättänyt tekemättä. Asioita, jotka omalta osaltaan ovat keventäneet arkea:

1. Meikkaaminen

Jep, käytännössä lopetin. Saatan joinain päivinä (harvemmin) laittaa kevyesti peitevoidetta, puuteria ja huulipunaa, mutta siinäpä se oikeastaan on. Muutoin en ole nähnyt tarvetta pakkeloida kasvojani. Se säästää aikaa ja energiaa itseasiassa yllättävän paljon, vaikka en minä milloinkaan ole peilin edessä kovin montaa minuuttia viettänyt. Nyt kuitenkin entistäkin vähemmän.

2. Nelipäiväinen työviikko

Aloitin juuri downshiftaamisen siinä mielessä, että aloin tekemään nelipäiväistä työviikkoa. Päivätyöt sekä muut projektit siihen päälle söivät arjesta niin ison siivun, ettei lopulta jäänyt oikeastaan ollenkaan vapaa-aikaa. Muutaman kuukauden jälkeen aloin olla aika loppu ja marssin esimiehen juttusille. Kun sain luvan nelipäiväiseen työviikkoon, taakka harteilta alkoi keventyä saman tien. Todellisuudessa en saa yhtä vapaapäivää viikkoon lisää, sillä nuo muut projektit kyllä käyttävät sen ajan, mutta ajankäyttömielessä saan lisää vapaailtoja.

Kohdallani tämä osa-aikaisuus on nyt väliaikaista, mutta erittäin tarpeellista tähän hetkeen kun tuntuu, etteivät ajatukset pysy kasassa enää, enkä muista milloin olisin viimeksi saanut aikaa rentoutumiselle. Nyt on tämmöinen vaihe. Kun tekemistä riittää. Aina sitä on riittänyt, mutta nyt tavallista enemmän.

3. Maalausharrastus

Olen aina halunnut maalata. Ja oppia. Niinpä päätin tänä keväänä, että nyt alan oikeasti opetella, tuli mitä tuli. Pääasia, että voin käyttää aikaani johonkin, josta nautin suunnattoman paljon. Ja minä todella nautin. En koe osaavani tämän saralla yhtään mitään, mutta samalla minulla ei ole minkäänlaista tarvetta osatakaan! 

4. Aikataulut ja suunnitelmat

Mä olen aiemmin elänyt aikatauluista ja erilaisista suunnitelmista. Olen suorastaan rakastanut aikataulujen suunnittelua. Nyt, tai oikeastaan lapsen syntymän jälkeen, olen huomannut, etten halua enää suunnitella asioita kovin pitkälle. Teen samoja asioita, mutta ennemminkin hetkittäisistä päähänpistoista ja mieliteoista riippuen. Suunnittelen edelleenkin kyllä ja teen aikatauluja, silloin kun se on pakollista ja tärkeää. Muutoin jätän sen energian toisaalle ja vaikka improvisoin paikan päällä tai automatkan aikana.

5. Viherpeukalointi

Olen niin surkea tässä. Mutta epäonnistumiset kasvien kanssa pystyy jo kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen ottamaan huumorilla. Ihan superia se on, kun saa jotakin yllättäen kasvamaan. Tässä esimerkiksi nyt ollaan jo monet kerrat syöty leivän päällä itsekasvatettua salaattia! Päivittäinen kasvienkastelukierros olohuoneen, keittiön ja parvekkeen välillä on rentouttava, varsinkin jos sen tekee aamulla.


Kyllähän näitä olisi varmaan enemmänkin. Osa vähäpätöisempiä kuin toiset. Osa vähän suurempia kokonaisuuksia. Kaikki kuitenkin olennaisia juttuja siinä oman arjen rakentamisessa. Välillä vaan on pakko hidastaa vauhtia. Miten sinä sen teet?

Katso myös

2 kommenttia

  1. Hidastaminen on vaikeaa. Tämä sinun postaus oli todella hyvä ja herätti minussa paljon ajatuksia. Itse tulee hidastettua kaiken turhan pois karsimisella ja katsomalla mikä juuri tällä hetkellä on oleellista ja mikä ei. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että herätti ajatuksia! :) Yllättävän vaikeaa on tosiaan. Kuvittelisi että sellainen laiskempi tahti tulisi helpostikin, mutta eipäs se sitten olekaan aina ihan niin. :)

      Poista