Oikeanlainen äitiminuus?

by - kesäkuuta 15, 2017

Olen jo pitkään tiedostanut, millainen äiti minä olen. Ja vastaavasti, millainen en ole. Monella tapaa koen olevani erilainen äiti, sillä kautta linjan ympärillä näkyy niitä äitejä, jotka ovat jollain tapaa, tiedättekö, enemmän äitejä. Äitiyttä ei tietenkään mitata määrissä ja jokainen meistä on sitä yhtä paljon. Mutta on eroja siinä, miten iso osa omaa minuutta äitiys on. Ja toisaalta monissa medioissa on rivien välistä valitettavan usein luettavissa, että äidin pitää olla tietynlainen, ja äiti-ihmiseltä odotetaan tietynlaista näkökulmaa ja elämäntapaa.


Äitiyteen ei silti (yllätys yllätys) ole yhtä oikeaa eikä yhtä väärää, äitiminuuksia on erilaisia, ja jokainen meistä luo omansa, joka sopii itselle parhaiten. Toisinaan silti tunnen osittain huonommuutta siitä, että arvostan omaa itsenäisyyttäni, kaipaan omaa aikaa, teen omia juttuja, nautin yksinolosta ja haluan kehittää itseäni. Mustavalkoisesti, huonotuulisina päivinä, saatan ajatella, että se aika on pois minun ja lapseni yhteisestä ajasta (vaikka todellisuudessa ei puhuta edes kovin monista tunneista viikossa). Toisaalta ymmärrän, että ilman noita asioita en voisi olla yhtä hyvä, iloinen ja ymmärtäväinen äiti, ellen kuuntelisi myös omia tarpeitani. Ja sitten tulee taas se joku äiti ja jossakin keskusteluryhmässä kirjoittaa, että lapset ovat niin pieniä vain niin kovin lyhyen aikaa... Niinhän ovatkin. Mutta silti me äidit olemme erilaisia ja kaipaamme elämältä erilaisia asioita.

On heitä, jotka ovat syntyneet äideiksi. Heitä, jotka ovat kasvaneet äideiksi. Ja sitten on meitä, jotka olemme äitejä, mutta yhtä paljon kaikkea muutakin. Äitiys on vain yksi osa minua, valtavan suuri sellainen tietenkin. En kuitenkaan ensimmäisenä kertoisi olevani äiti, jos joku minulta kysyisi, kuka minä olen. Ymmärrättekö? On asioita, joiden näemme määrittelevän meidän minuuttamme, ja sitä millaiseksi näemme itsemme. Ja ne asiat tekevät meistä sen ihmisen, jonka tunnemme ja jota katsomme peilistä.


Tärkeintä olisi muistaa, ettei itseään voi verrata muihin. Se, missä toiset äidit ovat päivät kotona lastensa kanssa ja käyttävät kaiken ylimääräisen rahan lasten hyvinvointiin, on joillekin meistä kaukainen ajatus. On niin paljon tapoja ja mahdollisuuksia olla äiti, ettei itseään pitäisi joutua asettamaan lokeroihin, eikä varsinkaan kokea huonommuutta siitä, ettei olisi riittävästi äiti. Eroja on paitsi äideissä myös tietenkin niissä lapsissa ja niiden tarpeissa, sekä perheiden elämäntilanteissa.

Kunhan vain kaikki muistaisimme, että äiti tarkoittaa niin kovin montaa asiaa, niin meille itsellemme kuin lapsillekin. Ja meidän pitää löytää oma tapamme yhdistää ne. Ilman, että alamme vertaamaan omia toimintatapojamme ja roolejamme toisiin.

Katso myös

4 kommenttia

  1. Ihan valtavan hyvä kirjoitus! Samaistun niin tähän! Kiitos sinulle tästä.

    VastaaPoista
  2. Tää olis voinut vallan olla mun suusta! Ihanaa, että meitä on muitakin! <3 mä kuulun myös niihin, jotka haluaa olla muutakin kuin "vain" äiti, ja luottaa siihen, että on niin monia tapoja olla äiti, kuin on äitejäkin.
    Kirjoitin tätä sivuavan tekstin omaankin blogiini taannoin, käyhän kurkkaamassa jos voit samaistua siihen vähänkään: http://suutarinlapsilla.com/oletko-sina-hyva-aiti/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin niin helpottavaa kuulla "ääneen", että ei ole yksin näiden ajatusten kanssa. :) Pitääkin käydä blogissasi!

      Poista