Äitiys ja opiskelu = riittääkö aika?

by - lokakuuta 04, 2017

Tässä syksyssä on ollut aika paljon muutosta. Uudet opiskelut, itseasiassa kahdet, jonka lisäksi vielä rakkaan harrastuksen aloittaminen jälleen tauon jälkeen. Nopeasti kuulostaisi siltä, ettei äidillä riitä enää aikaa äidiksi. Miten äitiys ja opiskelu sopivat yhteen?




Kuva Kiasmasta ARS17-näyttelystä.

Opiskelu ja lapsiperhearki

Alunperin jännitti, miten opiskelu ja äitiys sopivat samaan lauseeseen. Olin jo ennen opiskelujen alkua tietoinen siitä, että tulen olemaan enemmän kotona, mitä työelämässä. Toisaalta taas tiesin, että tulen tekemään paljon koulutöitä sillä kotona olemallani ajalla. Työelämä rajoittui aina toimistoaikoihin (joustaviin tosin) ja illat olivat siinä mielessä vapaita (jotka kuitenkin olivat helposti täynnä muita projekteja).

Pyrin nyt, tässä uudessa arjessa, hoitamaan kaikki koulutyöt mahdollisimman pitkälle päiväaikoina, jolloin lapsi on hoidossa. Iltoihin jätän ne hommat, jotka eivät vaadi minulta aktiivista tekemistä, vaan lähinnä lukemista tai ajatustyötä, jota voin tehdä myös samalla kun nukutan lasta (meillä edelleen isä on kuitenkin se, joka lapsen useimmin nukuttaa). Opiskelun hyviä puolia on ainakin toistaiseksi olleet juurikin vaihtelevat aikataulut ja se, että se on ollut siten helpompaa sovittaa sen muun oman arjen kanssa.


Jos sä viet, ni mä haen

Lapsen hoitoonvienti ja sieltä haku on meillä heittänyt nyt voltin, ja tavanomaisen isä vie ja äiti hakee -kuvion sijasta hommat toimiikin nyt niin, että minä vien lapsen hoitoon (kun koulupäiväni alkavat monesti vasta jopa kymmeneltä) ja Tero taas hakee, sillä omat koulupäiväni saattavat kestää usein niin pitkään, etten ehtisi ajoissa. Toisaalta, meillä ei ole mitään kiveen hakattua systeemiä. Jokainen päivä mennään sen mukaan, miten parhaiten sopii. Arki on meillä aina ollut sen tyyppistä, että mennään yhteisesti kaikkien ehdoilla.

Meidän U on alusta alkaen ollut hyvin sopeutuvainen lapsi, eikä vanhempien muuttunut arki olekaan juuri näyttäytynyt hänen omassa arjessaan mitenkään radikaalisti. Kenties suurin asia on ollut se, että olen itse vähentänyt kaikkia ylimääräisiä projekteja, joita työelämässä ollessa olen haalinut (saadakseni toteuttaa niitä omia luovia juttuja). Nyt kun opiskelen unelmaani, en tarvitse hirveästi muuta, joten näin vuorokauteenkin on syntynyt yllättäen lisää tunteja. Ja se on ihanaa. (Ei niitä vapaita hetkiä silti mitenkään liikaa ole. Olen kuitenkin äärimmäisen huono rentoutumaan ja olemaan tekemättä mitään.)


Arki tasapainoon

Olen ollut nyt tyytyväinen siihen, miten tämän yhden kuukauden aikana on saatu arkikuviot selviksi. Luonnollisesti ne vaihtelevat hieman niin miehen töiden kuin omien opiskeluideni tahdin mukaan, mutta pääpiirteissään tämä arki on ollut armollisempaa. Kaikki varmaan ymmärtävät sen, että rahallisesti arki on ollut ns. köyhempää, mutta en ole itse nähnyt asiaa välttämättä suoraan huonona asiana.

Suurin syy on varmasti ollut tuo jo aiemmin mainitsemani omien projektien karsiminen. Koska voin kouluajalla toteuttaa itseäni haluamillani tavoilla, mahdollistaa se paljon muuta. Aloitin jälleen vuosien tauon jälkeen aikuisbaletin, ja se jos mikä tuntuu hyvältä juuri nyt. Yksi ilta viikossa ihan muissa maailmoissa on tervetullut lisä tähän arkeen. Oma jaksaminen ja läsnäolokin on parantunut paljon, todennäköisesti siitä syystä, ettei tällä hetkellä elämä koostu niin sanotusti lukuisista eri palikoista, vaan kaikki nivoutuu jotenkin kauniisti yhdeksi.

.....

Että niin, kyllähän tämä tässä sujuu! Siitä huolimatta, että koulunaloitus on ollut kaiken uuden keskellä tietenkin raskasta, on arki ollut tavallista kevyempää.

Välillä on ihmetyttänyt, kun pienten lasten äitien opiskelua pidetään jotenkin isona saavutuksena. Tiedättekö? Se, kun monet ihailevat ääneen, että vau, on hieno juttu, että et anna lapsen estää omien haaveidesi toteuttamista. Itse kun en koe, että lapsi olisi este mihinkään, vaan pikemminkin vanhemmuus on erilainen näkökulma ja tapa tehdä asioita. Monesti se todellinen este olisi sitä paitsi ihan jokin muu kuin oma perheenjäsen. Kompromissejahan tässä joutuu luonnollisesti enemmän tekemään, mutta mielestäni se on vain tervettä elämistä.


Katso myös

6 kommenttia

  1. Kiva lukea positiivinen kokemus opiskelun ja äitiyden yhdistämisestä! Mua edelleen aika paljon pelottaa ja ahdistaa miten omalla kohdalla tulee sujumaan tuo tasapainottelu, kun vuoden päästä aikaan koulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin jännitti aluksi kyllä! Muuta toki oli myös ihan eri lähtötilanne, kun olin jo työelämään palatessa opetellut sen kotiarjen ison muutoksen. Asiat onneksi menee usein kuitenkin omalla painollaan, ja kouluarkeenkin tottuu kuitenkin melko pian, toivottavasti. :)

      Poista
  2. Jälleen kerran voin todeta, että onpas tutun kuuloisia ajatuksia!

    Itse koen, että näin lapsellisena pystyn priorisoimaan paremmin arkeani sekä myös koulutehtäviä. Koulutehtäviä teen vain virka-aikana (8-16.00) ja kaikki sen ulkopuolelle jäävä aika onkin sitten vapaasti käytettävissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lapsemme ovat päiväkodissa joka arkipäivä kahdeksasta neljään, huolimatta siitä, onko minulla kontaktitunteja vai ei. Kuitenkin ammattikorkeakouluopiskelu sisältää niin paljon itsenäistä opiskelua, etten kertakaikkiaan pystyisi opiskelemaan kahden lapsen vaatiessa jatkuvaa läsnäoloa.

    Lisäksi ainakin omasta mielestäni tietyt perheen menot on paljon helpompi sovittaa opiskeluelämään, kuin työelämään. Esim. neuvola-aikaa varatessa voin valita sellaisen päivän, jolloin minulla ei ole kontaktitunteja, kun työelämässä joutuisin mahdollisesti sumplimaan aikatauluja työnantajan kanssa.

    P.S. Minäkin olen palannut pitkästä aikaa tanssin pariin (tosin itse aloitin twerkkauksen) ja se tuntuu ihan älyttömän kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo, että lapset on hoidossa sen ajan, mitä ne ovat, eli sen normaalin työpäivän. Meillä sama, että pyrin tekemään juurikin niinä aikoina sitten koulua edistäviä juttuja, vaikka olisinkin ihan vain kotosalla. Ja lapsen ollessa kotona ei ainakaan itse pysty tekemään niitä koulujuttuja niin kovin intensiivisesti ja ajatuksella, mitä ne toisinaan vaatisi. Ideointi ja pohtiminen on itselle hiljaisuutta ja rauhaa vaativaa työaikaa. :)

      Twerkkaus, oho! Ei mun kuppi teetä, mutta sopii varmasti sulle kun nenä päähän! :) Tanssi on kyllä ihan parasta, kun siinä keskittyy niin paljon vaan kehon liikkeisiin, että jää kaikki ylimääräiset ajatukset hetkeksi kokonaan taka-alalle!

      Poista
  3. Minullakin saattaa olla sama edessä, mukava lukea kokemuksia.

    VastaaPoista