Vastuu on meillä kaikilla - ei tekosyille

by - marraskuuta 20, 2017

Puhutaan hetki ruokavaliosta, tarkemmin kasvis- ja vegaanisesta ruoasta, lihansyönnistäkin. Kylmä tosiasia on se, että ihmisten pitäisi syödä vähemmän lihaa ja enemmän kasviperäisiä tuotteita. Siitä ei vain pääse yli eikä ali. Ilmastonmuutokseen vaikuttavista tekijöistä ruokavalio on yksi suurimpia, jolla voi vaikuttaa positiivisesti maapallon kuormittumiseen. Ensisijaisesti en itse ajattele, että kaikkien ihmisten pitäisi lähivuosien aikana siirtyä täysin vegaaniseen ruokavalioon, vaan parhaansa mukaan minimoida eläinperäisten tuotteiden kuluttamista.

Kuvassa vegaanisia köyhiä ritareita, Kamomillan Konditorian ohjeella.

Vaikka otimme viime tammikuussa osaa Vegaanihaasteeseen, emme tällä(kään) hetkellä ole vegaaneja. Perheessämme käytetään niin kasvi- kuin eläinkunnankin tuotteita. MUTTA, käytännössä (löyhästi arvioiden) 80-90% ostamistamme ja syömistämme tuotteista on kasvikunnan tuotteita. Varsinainen lihansyöminen on meillä aika lailla nollassa, lukuunottamatta satunnaista (0-2 krt kuussa) riistalihan syömistä. (Ja puhun nyt nimenomaan ruoasta, jota me kotona teemme tai jota me perheenä käymme syömässä esimerkiksi ravintolassa.)

En siis sanoisi olevani vegaani enkä kasvissyöjä. Koska minimaalisella lihansyömiselläni putoan tietenkin sekaanilokeroon. Sanoisin olevani vegaaniruokavaliota mahdollisuuksien ja parhaani mukaan suosiva. Ravintoloissa syön pääosin vegaanisia annoksia, toisinaan myös kasvisvaihtoehtoja. En kiellä itseltäni lihaa, mutta rehellisesti sanoen, ei tee mieli syödä sitä. Syitä tähän ovat lihatuotannon ympäristövaikutukset, eettisyys, ruokatottumukset ja se, ettei liha yksinkertaisesti sovi vatsalleni niin hyvin kuin kasviperäiset ruoat. 

Toisinaan, vaikka en haluakaan puhua paatoksellisesti ja tuomita, mietin, miksi kasvisruoasta tehdään niin iso numero. Siis tiedättekö, sillä tavalla, että siitä puhutaan edelleenkin vaihtoehtoisena ruokana. Mietin miksi suurimmassa osassa ravintoloita ruokalistalla on edelleen prosentuaalisesti valtavan paljon isompi määrä liharuokia kuin kasvisruokia. Kummastelen, miksi meille kotiin postista putoilevissa tarjouskuponkilappusissa yhdeksän tarjousta koskee lihavaihtoehtoa ja yksi kasvisvaihtoehtoa. Huokailen ravintolan lähettämälle vastuuta kiertelevälle ja kannattavuuteen vetoavalle vastaukselle antamastani palautteesta, jossa toivoin, että lämpimissä lounasvaihtoehdoissa olisi edes joskus kasvis- tai vegaanisia ruokia. Harmittelen lausahduksia, joita kuulen - niitä lauseita, joita käytetään tekosyynä ja puolustuksena lähes jokapäiväiselle lihansyömiselle. En halua mainita nyt niistä yhtäkään, koska pidän niitä itsekkäinä sanoina.


Eniten kuitenkin suorastaan ärsyttää yksi tietty ajatusmalli. Ja se on tämä:

En minä, kun ei muutkaan.

Vedotaan siihen, että muutosta ei voida saada aikaan, koska kaikki meistä eivät kuitenkaan tule muuttumaan. En tiedä, mikä saa ihmisen ajautumaan niin itsekeskeiseen maailmankuvaan, ettei kykene ajattelemaan pidemmälle. Harva muutos on lähtenyt alunperin liikkeelle vyöryvistä ihmismassoista. Loppujen lopuksi aina tarvitaan yksilöitä ja sitä suunnan näyttämistä. Tarvitaan sitä, että viesti on oikeanlainen ja oikealla tavalla innostava. 


Itse toivon, että varsinkin ravintolat ottavat entistä enemmän yhteiskunnallista vastuuta näistä asioista ja siirtävät huomiotaan aiempaakin enemmän kasvisruokaan (ja erityisesti vegaaniseen ruokavalioon). Mielikuvat syntyvät jo niistä tarjouslappusista. Ne tarjouslappuset on tarkoitettu ihmisten ostohalujen synnyttämiseen ja madaltamaan kynnystä ostaa jotakin. Siksipä, vielä jo näinkin tiedostavana aikana ajattelisi, että tarjouskuponkien kaltaiset huokuttimet voisi tehdä vähemmän liharuokia painottaviksi.

Ei se kuponkeihin jää tietenkään. Toinen esimerkki, jonka haluan nostaa esille on reseptivihkoset. Niitä vuodesta toiseen selatessani tuskastun siitä, miten suuri määrä ruokaresepteistä pohjaa lihatuotteisiin. Sama efekti kuin kupongeissa. Usein kuulee ihmisten suusta, että he eivät omien sanojensa mukaan osaa laittaa kasvisruokaa. Toisaalta, miksi yrittääkään kun kauppaketjun jäsenlehden välissä tulleessa reseptivihossa oli jälleen aivan superhyvän näköinen kanapastan ohje?

Lienee ilmiselvää, että vaikka en halua kuulostaa tuomitsevalta tai syyllistävältä, en voi välttyä näiltä ajatuksilta. Huomattaisin kuitenkin, että vastuu on meillä kaikilla. Ei vain palveluita ja tuotteita tuottavilla yrityksillä. Kuluttajat ovat ne, jotka vaikuttavat tuottajien toimintaan ja osoittavat ne linjaukset, joita yrityksiltä toivotaan.

Minä en sano, että meidän täytyy alkaa vegaaneiksi (vaikka eipä siitä haittaakaan olisi). Minä sanon vain, että kasviperäisten ruokien pitäisi olla se normi. Ei pitäisi olla erityistä kasvisruokapäivää vaan kasvisruoan syömisen pitäisi olla tavanomaista, eikä poikkeuksellinen uroteko. 


Itse näen nämä ruokavalioon liittyvät asiat hyvin tärkeinä tälläkin hetkellä. Haluaisin muistuttaa vielä, että tärkeämpää kuin täysin vegaaniksi kääntyminen olisi se, että meistä jokainen tiedostaisi ongelmat, joita eläinperäisissä tuotteissa on ja sitä kautta alkaisi vähentää eläinperäisten tuotteiden käyttöä huomattavasti. Se yksi kasvisruokapäivä viikossa on hyvä alku, mutta kannattaa tiedostaa se, että kuusi kertaa viikossa lihaa on edelleen huomattavan paljon enemmän.

Tammikuussa jälleen starttaava Vegaanihaaste on hyvä tapa tutustua kasviperäisistä tuotteista koostuvaan ruokavalioon. Ja suosittelenkin ottamaan osaa! Itse aion osallistua toista kertaa. Tämän vuoden haasteesta jäi todella paljon hyviä uusia tuotetuttavuuksia ja raaka-aineita omaan ruokavalioon ja se lihansyöminen muuttui tosiaan aivan minimaaliseksi haasteen jälkeen. Vatsa on voinut paremmin tämän koko vuoden ja elimistö muutenkin vaikuttaa terveemmältä (esimerkiksi syksyiset perinteiset flunssat jäivät tänä vuonna vain pariin vähän huonovointisempaan päivään). Kaiken lisäksi tiedän, että teen valintoja, jotka vaikuttavat hyvällä tavalla ympäristööni ja maapalloon, jossa elämme. 

Lopuksi vielä haluan muistuttaa siitä tärkeästä asiasta, että nyt ei ole kyse ehdottomuudesta. Vaan siitä, että ymmärrämme kohtuuden ja omien päivittäisten valintojemme vaikutukset, joiden pohjalta teemme valintamme. On asioita, joilta ei kannata sulkea silmiä ja korvia. Tämä on yksi niistä.



Katso myös

0 kommenttia