Enemmän yksin

by - tammikuuta 10, 2018


Jotenkin minulla on jännästi näin viime vuosina ollut tapana heittää itseni toistuvasti uusiin tilanteisiin ja uuden äärelle. Huomenna on taas omanlaisensa eka kerta, kun aloitan toisen säännöllisen viikottaisen balettituntini. Syksyn tunnit jatkuvat normaalisti, mutta niiden oheen nappasin siis seuraksi vielä toisenkin alkeistason tunnin!

Tämän illan ja huomisen päivän mausteena on siis vieno jännitys. Uusi paikka, uudet ihmiset, uusi opettaja... Nuorempana olin sen verran ujo, etten yksin olisi uskaltanut aloittaa mitään harrastuksia tai muitakaan uusia juttuja. Piti olla kaveri mukana. Onneksi aikuistuin kuitenkin melko nopeasti parinkymmenen ikävuoden jälkeen (tässä asiassa) ja ymmärsin, että minulta jää hirveän paljon ihania juttuja välistä, jos en rohkene mennä niihin yksin. Sitä paitsi yksilöinähän me tässä maailmassa loppuviimein toimimme muutenkin. Ja meillä kaikilla on omat kiinnostuksen kohteemme.

Tämän asian tajuttuani olen uskaltanut ottaa enemmän riskejä elämässä (sellaisia hyvänlaisia, hyvää mieltä ja oloa lisääviä), kokenut enemmän asioita ja tutustunut myös useampiin ihmisiin. Välillä tulee kausia, kun yksin meneminen ja tekeminen tuntuu vaikealta. Välillä se taas tuntuu erityisen tarpeelliselta. Mielestäni kuitenkin tärkeintä on, että uskaltaa olla yksin ja on riittävän rohkea viettämään aikaa vain itsensä kanssa. Suurimmat esteet yksin vietetylle ajalle taitavat olla ujous ja muiden ihmisten ajatusten analysointi. Mitä muutkin ajattelevat, jos istun tässä kahvilan pöydässä yksin? ...no kuule, en tiedä, enkä kyllä tiedä miksi sinunkaan pitäisi siitä välittää. Ujous taas useimmiten voi helpottaa positiivisilla kokemuksilla - ja sillä oman mukavuusalueen ulkopuolelle poistumisella.

Mitäkö halusin sanoa? Sitä vaan, että oma seurakin on mukavaa ja kaiken sen ajan arvoista! Ja on ihan suunnaton voimavara, jos uskaltaa tehdä ja kokeilla asioita yksin. Koetut asiatkin ovat muuten aivan erilaisia yksin kuin mitä ne olisivat olleet kaverin kanssa. Eivät välttämättä parempia tai huonompia - erilaisia. Elämästä kannattaa ottaa ne hyvät jutut irti silloin kun voi. Oikean ajan  tai seuran odotteleminen tai ihan muuten vain odotteleminen voi loppujen lopuksi venyä ikuisuudeksi.

Nyt jännittää - ja huomenna jännittää varmasti vielä enemmän. Osaanko mennä oikeaan paikkaan? Millaisia ihmisiä siellä on? Ovatko sarjat vaikeampia kuin mihin olen syksyllä tottunut? Pidänkö opettajasta? ...illalla tuo jännitys on jo poissa ja sen tilalla hyvä ja energinen mieli. Vaikka ajan itseäni säännöllisesti näihin yksin kohdattaviin tilanteisiin, jännittävät ne edelleen. Mutta joka kerta, kun voitan tuon jännityksen, saan siitä itselleni vahvuutta. Ja voin ihan hiton ylpeänä taputtaa itseäni olalle.

Vastapainona yksin tekemiselle on sitten taas tosi ihanaa, että on niitä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa toisia hetkiä ja arkea. Kun asiat ovat balanssissa, on helppo olla sitä itsekin.

Katso myös

0 kommenttia