Unelmista ja unelmoinnista

by - toukokuuta 04, 2018

Minä olen miettinyt unelmia paljon parin viime vuoden aikana - niiden tärkeyttä ja merkitystä. Ilman unelmia vain ajelehdimme. Saavuttaisimmeko asioita samalla tavoin ilman niitä? Tai kokisimmeko murto-osaakaan siitä, mitä koemme unelmientavoittelumatkan varrella?


Joku (ja moni muu sen jälkeen) sanoi joskus, että tärkeintä ei ole määränpää vaan matka. Kai se niin on. Mutta ennen kaikkea matka on tärkeä myös siksi, että ilman sitä ei pääse määränpäähän, ja toisaalta matkan aikana saattaa määränpääksi valikoitua myös jokin itselle aiempaakin sopivampi. Vaan tärkeä on määränpääkin, jotta matka voi alkaa.

Unelmaa voisi ajatella liikkeellepanevana voimana ja sysäyksenä tehdä jotakin. Motiivi ja motivaation lähdekin se siis on. Sillä, ovatko unelmat suuria tai pieniä, ei ole väliä. Tärkeintä on, että niitä on olemassa. Puolillaan oleva vesilasikin on helpompi ajatella puoliksi täytenä, jos se kuvastaa jotakin, mikä on vasta edessä.


Unelmointi on siis sallittua ja toivottavaa! Liitä se osaksi omaa arkeasi ja palaa säännöllisesti kysymään itseltäsi, mistä sinä unelmoit. Ihan aluksi kannattaa vaikka keksiä muutama erilainen unelma, joita voi matkan varrella muuttaa haluamaansa suuntaan:

1. Unelmoi suuria.
Keksi jokin suuri unelma, jonka toteutuminen ei ole vielä lähelläkään ja vaatisi paljon töitä.

2. Unelmoi tähän hetkeen.
Mieti olemassaoleva unelma, jonka voit toteuttaa 1-2 kuukauden sisällä.

3. Unelmoi aamulla.
Mieti aamulla herätessä, millainen ilta olisi unelmallinen - ja kuljeta päivääsi siten, että mahdollistat ikioman unelmaillan!


Minun unelmani koostuvat aina yhdestä isosta ja useista pienistä. Yhdessä ne ovat tavallaan kuin palapeli, jonka palasia liitän yhteen. Iso unelma on vasta vuosien päässä, mutta ojennan kuitenkin käsiäni tasaisesti sitä kohti. Kun reilu vuosi sitten podin klassista kolmenkympin ikäkriisiä ymmärsin, että asiat tuskin tapahtuvat itsestään. Ja onneksi ymmärsin, sillä siitä alkaen elämässä on tapahtunut valtavan suuria asioita, jotka ovat vahvasti olleet osa sitä suurta unelmaa. Tuttavani sanoi tuolloin vuosi takaperin osuvasti, että joskus kun unelmansa sanoo ääneen, se alkaa toteuttaa itseään.

Unelmoinnissa minulle tärkeintä on aina ollut sen mielikuvituksellisuus ja vapaus. Se, ettei kukaan tai mikään rajoita. Koska niiden rajoitteiden ja esteiden ratkomista vartenhan on keksitty juuri tämä määränpäätä tärkeämpi matka. Olen kyllä unelmoinut yhdestä sun toisesta asiasta ja ammatista, mutta olen myös ennakkoluulottomasti luopunut joistain unelmista, jotka eivät ole tuntuneet enää itselleni tärkeiltä. Unelmat elävät siinä missä me unelmoijatkin. Mutta unelmat vain vaativat  erityistä huolenpitoa pysyäkseen virkeinä.

PS. Täytyy vielä kaiken lisäksi muistaa, että unelmia pitää päivittää! Koska, ollaanpa nyt rehellisiä, kulhollinen jäätelöä tai loputon karkkipussi ei välttämättä enää tähän ikään ole meidän kaikkien juttu.

Katso myös

0 kommenttia