Moniosaaja vai fokusoitunut asiantuntija?

by - kesäkuuta 23, 2018

Olen jo pian kokonaisen vuoden pohtinut sitä, mikä ja kuka minä olen. En niinkään itseni kautta, vaan oman tekemiseni. Olen yhdessä sun toisessa paikassa joutunut jollakin tavalla määrittelemään itseni jonkinlaisen ammattitermin tai -nimikkeen kautta. En vain ole kokenut, että olisi olemassa yhtä termiä, jolla voisin itseäni kuvata.


Olen työelämässä ollut aina moniosaaja. ...enkä vain työelämässä, vaan elämässä noin niinkuin muutenkin. Olen aina ollut kiinnostunut lukemattoman monista asioista, kokeillut ja opiskellutkin yhtä sun toista. Innostun helposti ja palavasti kohdatessani jotakin mielenkiintoista. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa.

Pitkään olen kokenut alemmuudentunnetta. Huonommuutta siitä, etten kokisi olevani minkään alan erityisasiantuntija, tietäen ja ymmärtäen oman luonteeni ja sen mukanaan tuomat rajoitteet. Samalla olen nauttinut siitä, että olen monipuolinen, motivoitunut ja kokonaisvaltainen tekijä. 


Kun keskustelen ihmisten kanssa, huomaan etten ole ajatusteni kanssa yksin. Usein voi tuntua siltä, että minuutta revitään kahteen tai useampaan eri suuntaan. Meillä on ensinnäkin rooleja elämän eri osa-alueilla. On vanhemman roolia, työminää, harrastusten kautta tulevaa oman itsen määrittämistä ja lukuisia muita... Näiden yhdistäminen ei välttämättä aina käy helposti. Toisia se ei haittaa, mutta jotkut meistä (kuten minä itse) kokevat sen haastavana.

Olen jo pitkään haaveillut siitä, että voisin yhdistää kaiken tekemiseni yhden nimikkeen alle. Se tuntuu mahdottomalta. Yhtä lailla olen haaveillut siitä, että kaikki tekemiseni voisi liittyä yhden teeman tai aihepiirin alle. Sekin tuntuu mahdottomalta. 


Kaiken tämän mahdottomuuden keskellä olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei millään määrittelyillä ole merkitystä. Tai ainakin uskon niin. Olen myös alkanut hyväksyä sitä, etten luultavasti koskaan tule olemaan minkään alan erityisasiantuntija. Oikeastaan se tuntuu helpottavalta. 

Pidän monialaisuutta rikkautena ja vahvuutena. Ikävä kyllä, en ole aiemmin osannut omalla kohdallani arvostaa sitä niin paljon kuin olisi pitänyt. Olen vihdoin alkanut nähdä oman osaamiseni enemmän mahdollistavana kuin rajallisena. Erityisasiantuntijoita tarvitaan - mutta on hyvin todennäköistä, ettei minun ole tarkoitus olla yksi heistä. 


"Jäin pohtimaan, miksi koen tarvetta fokusoitua johonkin."


Olen ollut niin kiinni ajatuksessa fokusoituneesta tekemisestä, etten ole halunnut nähdä muuta vaihtoehtoa. Olen joutunut jatkuvasti tekemään valintoja siitä, mikä minua milloinkin kiinnostaa. Se ei ole koskaan tuntunut hyvältä. En ole halunnut jäädä kiinni vain yhteen asiaan pitkäksi aikaa. 

Tänä keväänä kaadoin vesisaavin niin sanotusti ylösalaisin ja jäin pohtimaan, miksi koen tarvetta fokusoitua johonkin, vaikka se ei tunnu minulle luontaiselta. En keksinyt riittävän hyvää vastausta, joten jätin sen ajatusmaailman levälleen maahan. Annoin itselleni luvan tehdä ja innostua aivan mistä tahansa. Teen sitä, mikä milloinkin tuntuu tärkeältä ja hyvältä. Tekemisiäni ei tarvitse niputtaa yhden alan, nimikkeen tai aihepiirin alle. Saan olla juuri niin monialainen kuin haluan - ja tällä kertaa näen sen viimeinkin vahvuutena.

Katso myös

0 kommenttia